Hyvää joulua!

Blogin päivittäminen on tänä syksynä/alkutalvena jäänyt luvattoman vähälle, vaikka tarkoituksena onkin ollut jatkaa kirjoittelua. Oikeastaan jo keväästä asti tämä vuosi on ollut melko poikkeuksellinen ja erityisesti tänä syksynä on aikaa mennyt niin paljon kaikkeen muuhun, että kirjoittaminen on jäänyt todella vähälle. Ehkäpä uusi vuosi tuo uudet kujeet ja saisin taas enemmän tekstiä aikaan. Nyt on kuitenkin hiljalleen aika ryhtyä joulun viettoon, joten blogini jää joulutauolle.

Hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta kaikille!

Kiero huumorintaju

Maksullisen seksin rintamalta ei ole mitään uutta kerrottavaa, mutta sattumalta huomasin erään keskustelun perusteella, että en ole tästä aiheesta vielä kertonut, vaikka monesta asiasta olenkin kirjoitellut. Kyseessä on siis huumorintajuni, joka on melko kieroutunutta. Tai kuten tämä ystäväni totesi, niin sisälläni on pikku piru ja se nostaa päätään aina välillä. Kun en oikein keksi mitään sanottavaa, niin silloin herkästi tämä "piru" pääsee irti ja tulen töksäyttäneeksi jotain melko sopimatonta. Kyseessä on siis sellaista piikittelyä, mutta en oikein tiedä miksi näinkin kiltti mies sortuu tuollaiseen. Tai ehkä juuri siksi minä sorrunkin siihen, koska kun teot ovat kilttejä, niin edes puhe olisi sitten hurjempaa. Tarkoitukseni ei kuitenkaan missään tapauksessa ole loukata ketään, vaan nämä huomautukset pitäisi osata ottaa huumorilla. Keskustelukumppanilla pitäisi siis olla edes vähän samantyylinen huumorintaju, jotta hän ei loukkaantuisi.

Miksi sitten kerroin tästä? Tietenkin syynä on se, että yleensähän etsitään huumorintajuista kumppania ja tälläkin osa-alueella olisi siis kehittymisen paikka. En tiedä, olenko tämän takia menettänyt yhtään ihmissuhdetta, mutta tuskin olen ainakaan yhtään saanut tämän takia. Viime aikoina olen kuitenkin yrittänyt pitää kieleni kurissa, jos siitä olisi jotain apua. Sen seurauksena olen vielä ehkä tavallistakin hiljaisempi, mutta kuten vanhassa vitsissä todetaan, niin on parempi olla hiljaa ja vaikuttaa vähän tyhmältä kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilykset.

Ensi kertaan...

Välihöpinöitä

Nytkin on taas vierähtänyt vähän liikaakin edellisestä postauksesta, mutta elossa siis ollaan vieläkin, jos nyt nyt joku ehti jo kaivata (tuskinpa, vaikka saattaahan se toki joitakin edes kiinnostaa, jos ei sentään ketään liikutakaan). Monenlaista asiaa on ehtinyt tapahtua, mutta maksullisen seksin osalta ei ole sitten tapahtunutkaan mitään. Siksi tämän blogin päivittäminenkin on jäänyt niin vähälle ja samasta syystä johtuen myös aiheet ovat vähän karanneet alkuperäisestä aiheesta (maksullisesta seksistä). Toisaalta tässä on ollut yllättävän paljon muitakin hommia, vaikka se ei olekaan syynä maksullisen seksin jäämiselle taka-alalle. Korkeintaan se on hidastanut kirjoittamistani, mutta pitänee tässä taas vähän ryhdistäytyä ainakin kirjoittamisessa, sillä seksin ostaminen ei taida olla ryhdistäytymistä. En kyllä ole nyt aikomassakaan ostaa seksiä, joten on vähän vaikeampi arvioida, mitä tässä seuraavaksi tulee, mutta yritän ainakin jotain saada aikaiseksi.

Ensi kertaan...

Yhteisöllisyys

Täsmennyksenä viime tekstiin, että en suinkaan aloittanut koskaan tappelua, mutta kun iskuja rupesi tulemaan, niin vastasin toki. Jälkeenpäin voi toki pohtia, että olisiko minun pitänyt olla aggressiivisempi eli niin sanotusti ottaa turhat luulot pois kiusaajiltani käymällä käsiksi heti ensimmäisestä henkisestä tölväisystä lähtien. Kiltteyteni esti tämän enkä kyllä usko, että se olisi välttämättä ollut ratkaisu tilanteeseeni. Monet kiusaajistani olivat kuitenkin tyttöjä ja heidät lyömistä ei olisi katsottu hyvällä ja lisäksi tappelun aloittaajaa pidettiin aina syyllisenä, joten ongelmia olisi tullut tästäkin vaihtoehdosta. Toisaalta ihan turhaa spekulointiahan tämä on, koska (liian) kilttinä en yksinkertaisesti vain pysty tahallisesti satuttamaan muita, vaikka ainakin joidenkin teorioiden mukaan minunkin pitäisi kyllä "pystyä" väkivaltaan, kun olen nuorempana pelannut paljonkin väkivaltapelejä. Itse en ole huomannut itsessäni mitään muutosta pelaamisen johdosta, ehkä jopa päinvastoin siitä oli hyötyä, koska silloin tuli joskus pelattua useamman ihmisen kanssa eli pelaaminen toi sosiaalisia kontakteja.

Mutta nyt vielä vähän asiaa otsikostakin eli yhteisöllisyydestä, koska siitähän on nyt paljon puhuttu ja ennen kaikkea yhteisöllisyyden lisäämisestä. Yksi tapa lisätä yhteisöllisyyttä on se, että jokainen huomioisi enemmän toisia ihmisiä ja erityisesti myös netissä. Yksinäisethän ovat helpoimmin tavoitettavissa netissä, mutta tässä pitää muistaa se, että yhteisöllisyys ei ole kyttäämistä. Suurin osahan näistä eri tragedioista on tapahtunut juuri "yhteisöllisellä" maaseudulla. Piiri ovat pienet ja erilaiset joutuvat herkästi syrjinnän kohteeksi ja näennäinen yhteisöllisyys tuottaakin ongelmia. Lopulta kun yhteisöllisyyden paine kasvaa liian suureksi, niin yksilöt ajautuvat nurkkaan, josta ei pääse pois. Pian ollaan tilanteessa, jossa yksilöllä ei ole mitään menetettävää ja sitten onkin jo otollinen maaperä Myyrmannin, Jokelan, Keravan ja Kauhajoen kaltaisille tapahtumille. Ja sitten vielä ehdotetaan ratkaisuksi lisää yhteisöllisyyttä!

Epäsosiaalisille henkilöille yhteisöllisyyden lisääminen on todella pahasta, kun ainakin käytännössä tuo yhteisöllisyys tarkoittaa ihan jotain muuta kuin aitoa välittämistä. Yhteisöllisyydessähän kärsivät juuri ne erilaiset, kun heitä syrjitään ahdasmielisyyden takia. Lähinnä yhteisöllisyys on siis lähinnä vain valvontaa ja kyttäämistä, kun taas oikeasti tarvittaisiin vapautta ja luottamusta. Lailla on helppo lisätä kyttäämistä kuten nytkin varmasti syytetään nettiä ja tietokoneita sekä musiikkia ja elokuvia. Näiden kieltäminen tai rajoittaminen tulisi kuitenkin vain huonontamaan tilannetta, kun vietäisiin monille tärkeät (ja ehkä jopa ainoat) virikkeet elämästä. Lopputuloksena oltaisiin taas entistä lähempänä tilannetta, jossa ei olisi mitään menetettävää. Rajoittaminen ja sensurointi on helppoa, mutta vapauden ja luottamuksen lisääminen vaatiikin sitten jo paljon enemmän. Toivottavasti rohkeutta löytyy siihenkin.

Ensi kerralla ainakin yritän palata blogini varsinaiseen aiheeseen...

Koulukiusaamisesta

Tähän väliin hieman ajankohtaisista tapahtumista heränneitä ajatuksia, kun vielä osittain sattuvat liittymään blogini aiheeseenkin.

Kuten olen jo aiemmin todennut, niin olen itsekin joutunut koulukiusaamisen kohteeksi. Yhteensä noin 8 vuoden aikana monessa eri koulussa. Näistä kahdeksasta vuodesta noin puolet eli neljä vuotta oli todella pahoja vuosia ja ne kyllä jättivät jälkensä minuun. Fyysistä kiusaamista oli jonkin verran, mutta pääasiassa se oli henkistä kiusaamista. Fyysisen kiusaamisen vähyys johtui lähinnä kahdesta syystä. Ensimmäiseksi siitä jäi kiinni paljon helpommin (tappelu koulun pihalla -> opettaja on pian paikalla sekä myös fyysiset vammat näkyvät helposti, joten on todisteita väkivallasta). Toiseksi minä pärjäsin tappeluissa. Kyllä, luit aivan oikein. Minä, joka olen siis liian kiltti ihminen, pärjäsin fyysisessä kontaktissa muutamien hyvien "temppujen" ansiosta. Vaikka olinkin kooltani lähes aina pienimmästä päästä, niin silti todellakin pärjäsin kamppailussa. En toki pärjännyt kaikista suurimmille, mutta ainakin minun kouluaikoina oli vielä voimassa käsitys, että pienempiä ei hakata. Tämän takia fyysinen väkivalta jäi aika vähäiseksi minun kohdallani.

Mutta henkistä väkivaltaa olikin sitten paljon enemmän ja se onkin pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Pienellä paikkakunnalla muualta tullut kiltti poika oli oikein otollinen kohde kiusaamiselle. Syynä en sitä pidä, koska edelleenkään en pidä itseäni syyllisenä kokemaani kohtalooni. Kiusaajina oli sekä tyttöjä että poikia. Tyttöjen kiusaaminen oli ehkä kaikista pahinta. Minä olin jotenkin täysin aseeton tyttöjen kiusaamista vastaan. Liian kilttinä en pystynyt oikein mihinkään vastatoimeen eli lähinnä vain toivon ajan kuluvan. Toisena tapana vältellä kiusaamista oli kiusaajien ja kiusaamiselle "herkkien" tilanteiden välttely. Onnekseni kiusaaminen rajoittui vain koulukiusaamiseen ja kotona sain aina ladata akkuja.

Koska monet kiusaajistani oli tyttöjä, ei minulle kertynyt normaaleja kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta, sillä varsinkin pahimpina vuosina ei monikaan olisi halunnut edes näyttäytyä minun seurassani pelätessään joutuvansa myös itse kiusatuiksi. Siksi kokemukseni maksullisen seksin parissa ovat olleet niin ainutlaatuisia minulle, vaikka eivät ne toki ole olleet lähelläkään aitoa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen.

Ensi kertaan...

Jatkoa hinnoista

Toinen hyvä puoli korkeammista hinnoista on myös se, että minä pysyn ehkä paremmin kiinni ns. tavallisen seksin etsimisen suhteen. Motivaatio etsiä naisystävää on siis parempi, kun ei aina ole ostamassa seksiä, tosin tuloksethan ovat huonot, mutta ainakin teoriassa asia on näin (ja kyllä se mahdollisesti myös joskus toteutuu reaalimaailman puolella, näin ainakin toivon).

Kun tähän mennessä on jo pienen henkilöauton verran laittanut rahaa maksulliseen seksiin, niin kyllähän sillä hinnalla on merkitystä. Minun kannaltahan huonoa tässä on se, että olen jo näin nuorena "joutunut" käyttämään näitä palveluita. Tässä iässähän sitä olisi tehtävä elämän isoja hankintoja ja saatava vähän säästöönkin rahaa. Vanhempana sitä olisi taloudellisesti helpompaa käyttää maksullisia seksipalveluita, kun on asunnot ja autot hankittuna sekä tulotkin ovat yleensä paremmat myöhemmällä iällä. Toisaalta eipä sitä yksinäisenä rahaa niin tarvitsekaan, kun ei ole lapsia eikä oikein yksin viitsi matkustellakaan.

Mutta on minulla hieman kritiikkiäkin eli puhun nyt koko yön hinnoista. Ne ovat mielestäni liian korkeat tai sitten oma mieskuntoni on vain liian huono. Jos osaisi käyttää koko ajan sellaiseen sopivaan läheisyyteen, niin sitten hinta voisikin olla ihan ok, mutta pelkkään panemiseen hinnat ovat suhteellisen kalliit. Ostamalla puolen tunnin panoja saa enemmän panoja, kuin ostamalla koko yö. Toisaalta kyllä ymmärrän tuon hinnoittelun, koska sihteerien on paljon vaikeampi "sietää" toista useita tunteja verrattu pikaiseen käyntiin. Tavallaan nainenkin joutuu laittamaan enemmän peliin, joten sen perusteella nykyinen hinnoittelu on perusteltavissa. Loppujen lopuksihan hinnoittelun päättää myyjä, joten turhaahan tässä on minun ruikuttaa.

Täytyy kuitenkin tunnustaa, että joskus riipaisee todella oikein sydämen pohjasta kun miettii, että monet saavat ilmaiseksi, mutta minä en. Silti minä en ole katkera, asiat nyt vain ovat näin. Yhteenvetona hinnoista voisi sanoa, että kysyntä ja tarjonta määrittelee hinnan ja kaikki muu on (turhaa) spekulaatiota, kuten tämäkin kirjoitus. :)

Ensi kerralla sitten taas jotain ihan muuta...

Hinnoista

Luvatusta poiketen laitan yhden vanhan jutun arkistoni kätköistä, kun on jäänyt uudet jutut kirjoittamatta ja tämä on jäänyt julkaisematta jostain syystä (ei vain ole ollut sopivaa hetkeä). :)

Joskus sitä miettii, että kun molemmilla tuntuu olevan hauskaa, niin miksi minä sitten joudun maksamaan siitä? Tietysti voidaan sanoa, että nainen vain näyttelee eli oikeasti vain minulla on hauskaa ja naiselle se on vain työtä. Ja työstähän pitää toki saada asianmukainen korvaus. Eivätkä maksulliset naiset ole hyväntekijöitä, kuten on monesti todettu. Jos joku asiakas sitten sattuisikin miellyttämään tyttöä, niin tyhmäähän se olisi olla pyytämättä samaa hintaa kuin muiltakin. Lisäksi se, että nainen tavallaan luovuttaa seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan puoltaa maksun ottamista. Mutta mikä olisi sitten oikea hinta?

Oikea hinta on tietenkin se minkä kysyntä ja tarjontaa määräävät. Ei ole sen oikeampaa hintaa. Entä mikä on oikea hinta minulle? Tämä onkin sitten monimutkaisempi ongelma. Jos ajattelen keskiverto puolituntisen aikana tehtyä "puhdasta" fyysistä työtä ja tarvittavia materiaaleja (kumit, jne.), niin hinnathan ovat törkeän korkealla. Toisaalta hinnat ovat pilkkahintoja, koska kyseisellä summalla nainen suostuu olemaan minun kanssani. Pilkkahinnalla viittaan siis edellä mainitsemaani seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ja ainakin minun kohdalla hinta on aivan liian pieni tältä kantilta ajateltuna. Nämä kaksi näkökulmaa, kun yhdistää, niin huomaan, että hinnat ovat varmastikin aika lähellä oikeata. Voisi jopa sanoa, että muutaman naisen luona minä maksan siitä, että pääsen tapaamaan kyseistä naista ja samalla saan seksiä kaupan päälliseksi. :)

Tästä (ja kaikesta aiemmasta tässä blogissa) voi päätellä, että en minäkään tuo tähän keskusteluun mitään merkitsevää uutta, kunhan höpisen. Tietysti olisihan se mukavaa, jos hinnat olisivat alemmat, koska minähän sen joudun maksamaan. Ja jos ne olisivat alemmat, niin varmasti vierailisin useamminkin, mutta toisaalta on ihan hyvä hinnat ovat niin korkeat kuin ne nyt ovat. Nimittäin rahaa säästyy (en ole mikään multimiljardööri, en edes miljonääri), koska sopivan korkea hinta pitää käynnit vähissä ja siten käytetty rahamäärä on pienempi. Eli jos hinnat puolittuisi niin käynnit esimerkiksi kolminkertaistuisi ja sitä kautta korkea hinta pitää käynnit kurissa (ja rahaa säästyy). Tämä ei nyt sitten ole mikään vaatimus kenellekään muuttaa hintojaan ja edellinenkin on vain esimerkki, jotta ymmärtäisitte mitä tarkoitin. :)

Jatkuu...

Sosiaalisesta energiasta

Alkuun vielä vähän jatkoa edelliseen...

Omia toimiaanhan on vaikeata arvioida objektiivisesti, mutta ehkäpä vielä yksi esimerkki auttaisi selvittämään asiaa. Jos paikalla on minun lisäkseni kaksi muuta henkilöä, niin minusta tulee jotenkin selvästi hiljaisempi. Tämä voisi johtua huonosta itsetunnosta (omilla sanoilla ei olisi yhtään painoarvoa), mutta jos toinen henkilö poistuu, niin sitten minusta tuleekin yhtäkkiä paljon puheliaampi eli nyt sitä järkevää sanottavaa sitten olisikin. Poistuneella tai paikalle jääneellä henkilöllä ei ole juurikaan väliä, vaan ainoastaan henkilöiden lukumäärällä.

Sitten tuohon otsikon sosiaaliseen energiaan. En tiedä tarkkaan onko tuollaista käsitettä keksitty (varmaankin on), mutta minä tarkoitan sillä henkisiä voimavaroja, joita yleensä saadaan erilaisista sosiaalisista tilanteista. Yleensähän ihmiset "lataavat akkuja" esimerkiksi ystäviä tapaamalla tai työpaikalla kahvitauolla. Jostain kumman syystä monet tällaiset tilaisuudet ovat kuitenkin minulle henkisesti raskaita. Jos olen vain niin sanotusti mukana (eli olen hiljaa ja seuraan tilannetta), niin silloin ei yleensä ole ongelmia. Jos taas joudun mukaan keskusteluun (eli rupean punastelemaan, hikoilen, jne.), niin sitten olen aika nopeasti henkisesti loppu. Tämän takia en esimerkiksi työviikon jälkeen juuri koskaan lähde minnekään, vaan lataan akkuja olemalla yksin. Toki tähänkin "kummallisuuteen" liittyy poikkeuksia, sillä tässäkin toimii tuo edellisessä kappaleessa kuvaamani läsnäolevien henkilöiden lukumäärä (eli ilmiö esiintyy vain isommassa porukassa). Myös jotkin yksittäiset henkilöt tekevät tässä poikkeuksen. Toisin sanoen sosiaalisista tilanteista saamani tietynlainen "mielihyvä" on havaintojeni perusteella aika valikoivaa suhteessa muihin ihmisiin. Tämä taas vaikeuttaa luonnollisesti sosiaalisten suhteiden luomista ja sitä kautta lisää yksinäisyyttäni ja pitää minut erakkona.

Ensi kerralla sitten ehkä jotain vähän positiivisempaa kerrottavaa...

Persoonallisuudesta

Näin viimeisimpien lomapäivien ratoksi osui silmiini päivän Hesarista juttu Tiede & luonto -sivuilta. Jutussa kerrottiin sinitiasten persoonallisuuden tutkimisesta. Tutkija oli löytänyt neljä pääpersoonallisuutta: aggressiiviset, rohkeat, rauhalliset ja arat. Havaintoihin kuului myös se, että rauhalliset olivat osoittautuneet valppaiksi ja osasivat lähteä häkistä vapauteen lähes heti häkin oven avauduttua. Aggressiiviset eivät taas osaneet lähteä vapauteen, koska ne jäivät kiertämään häkissä aiemmin oppimaansa kehää.

Miten tämä sitten liittyy minuun? Ei kovinkaan paljoa, vaikka tavallaan itseni tuosta tunnistankin eli olen rauhallinen ja ehkä myös vähän arkakin. Eli toinen niistä tutkijan löytämistä yleisimmistä yhdistelmistä eri persoonallisuuksien välillä (toinen on siis aggressiivinen ja rohkea samassa persoonassa). Toki muutkin yhdistelmät ovat mahdollisia, mutta nämä kaksi ovat siis selvästi yleisimmät.

Jutussa myös kerrottiin esimerkkejä tilanteista, joissa kukin persoonallisuusyhdistelmä on parhaimmillaan ja taas vastaavasti huonoimmillaan. Nämä esimerkit vahvistavat myös omat havainnot itsestäni. Huonoimmillani olen silloin, kun tarvittaisiin aggressiivista ja rohkeaa käytöstä (esimerkiksi baarissa) ja vahvuuteni taas tulevat esiin parhaiten tilanteissa, joissa tarvitaan rauhallisuutta. Enää pitäisi vain keksiä rauhallisuuteen sopivat tilanteet. Se onkin se vaikein työ, mutta oleellista tässä olikin nyt vain se, että tiede tavallaan vahvistaa minun(kin) käytännössä havaitseman asian.

Jutun loppupuolella todettiin myös, että persoonallisuudet eivät sinänsä ole hyviä tai huonoja, vaan kukin persoonallisuusyhdistelmä voi osoittautua tietyissä oloissa suotuisaksi. Nyt siis minunkin kannattaisi keskittyä suotuisten olosuhteiden etsimiseen, koska silloin vahvuuteni toimisivat lähes automaattisesti edukseni. Ongelmana tässä on vain se, että sellaiset olosuhteet ovat kuitenkin aika harvassa.

Ensi kerralla palaan vielä vähän edellisen kerran aiheeseen...

Itsekritiikistä ja itsesäälistä

Nyt vielä vähän lisää edellisellä kerralla aloittamastani aiheesta ja joitain muita satunnaisia ajatuksia...

Myönnän kyllä, että välillä itsekin ajattelen, että josko minulla sittenkin on vain huono itsetunto, koska välillä se minustakin siltä tuntuu. Tai tarkemmin sanottuna "oireet" viittaavat huonoon itsetuntoon. Kotikasvatuksesta en kuitenkaan löydä syitä huonoon itsetuntoon ja vaikka olinkin aika pahasti koulukiusattu, niin en kyllä halua laittaa paljoa senkään piikkiin. Mielestäni itsetuntoni pohja on hyvä ja kyseessä on vain itsetunnon normaali vaihtelu. Vaihtelu tapahtunee kuitenkin positiivisella puolella eikä niinkään positiivisen ja negatiivisen itsetunnon välillä.

Oikeastaan minä luulen, että saattaisin olla melkoinen naistenmies, jos vain muutamat luonteenpiirteeni sallisivat tämän. Lisäksi tiedän, että on olemassa useita naisia, jotka voisin tehdä onnelliseksi (ja he myös minut). Yksi nainen toki riittää minulle, mutta sen yhdenkin löytyminen on vielä tapahtumatta. Uskon myös, että jonain päivänä myös tapaan Hänet. Naisen, jonka kanssa olemme yhdessä onnellisia. Aikaa siihen saattaa mennä vielä aika paljonkin, mutta aikaahan minulla on. Ehkä tämä kertoo kaiken oleellisen itsetunnostani.

Liiallisesta itsekritiikistäkin minua on epäilty ja siinä saattaa olla jotain perääkin, mutta toisaalta harrastan (liiallista) itsekritiikkiä korkeintaan jälkikäteen (ainakin omasta mielestäni), joten ei tämäkään ainakaan yksin selitä tilannettani. Toisaalta olen kyllä aika analyyttinen persoona, joten ainakin joskus saatan syyllistyäkin liialliseen itsekritiikkiin.

Itsesäälistäkin minua on syytetty lähinnä tekstieni perusteella, mutta osin tekstien itsesääliä vihjaava tyyli on ollut tarkoituksellista. Nimittäin yksi syy blogini ehkä jopa masentavaan tyyliin on se, että en ole mitenkään ylpeä näistä maksuillisista panoista (ostan seksiä, koska en muuten saa). Lisäksi käyttämäni osittain kärjistävä tyylini johtuu myös siitä, että sillä tavalla "alleviivaan" omaa erilaisuuttani (erilaisuus ei tarkoita paremmuutta), koska jotenkin tuntuu, että kaikki eivät täysin ymmärrä tilannettani (tai minä en osaa selittää riittävän hyvin näitä varsin monimutkaisia mielenliikkeitäni).

Taidanpa vielä ensi kerrallakin jatkaa tästä, kun kerran sanottavaa tuntuu olevan...

Itsetunnosta ja asenteesta

Viime aikoina on jäänyt vähän vähälle tämän blogin päivitys, kun on ollut kaikenlaista pientä kiirettä, mutta eiköhän se taas tästä helpota. Tosin penkkiurheiluun sortuminen saattaa ehkä vielä vähän hidastaa tahtia, mutta asiaa ainakin on, joten enköhän saa niitä tänne kirjoiteltua. Mutta nyt asiaan...

Useampikin henkilö on sanonut minulle, että tuolla asenteella et saa naista. Lisäksi on sanottu, että itsetuntoni on nollissa tai ehkä jopa negatiivinenkin. En kuitenkaan itse täysin allekirjoita näitä väitteitä. Minun ongelmani ovat kyllä syvemmällä. Mielestäni itsetuntoa usein liioitellaan (vaikka toki tärkeä asia onkin). Tosin vaikeahan sitä on erotella perusluonteesta, mutta työni kautta olen huomannut, että kyseessä on isompi asia kuin pelkkä asenne tai itsetunto.

En pidä itseäni mitenkään erityisen rumana, joka ei kelpaisi kenellekään, tai muutenkaan huonona ihmisenä. Vähän erilainen kyllä olen, mutta en huonompi. Itseasiassa pidän itseäni monissa asioissa (ehkä hieman perusteettakin) muita parempana.

Kerronpa lyhyen esimerkin millä perustelen väitettäni. Työssäni vastaan tulevissa tilanteissa persoonani "pakottama" käyttäytymiseni on ihan samanlaista kuin kohdatessani naisia. Tämä tapahtuu siitäkin huolimatta, että saatan hyvinkin olla hieman aiemmin ratkaissut kuukausia vaivanneet ongelmat jossain työtehtävässä ja lisäksi saatan olla jopa ainoa henkilö paikalla, joka oikeasti tietää jotain puheenaiheesta. Eli itsetunnon pitäisi olla kyllä ihan huipussaan, mutta silti nämä samat ongelmat vaivaavat minua.

Kerron vielä toisenkin esimerkin minua vaivaavasta "sosiaalisesta rajoittuneisuudesta". Joko ihan kahdestaan jonkun kanssa tai sitten isommassa ryhmässä joku kysyy minulta jotain yleistä, esimerkiksi kuulumisiani tai tekemisiäni, niin menen heti ihan täysin lukkoon, punastelen ja änkytän, vaikka kuulumiseni tai tekemiseni ovatkin ihan tavallisia asioita. Ongelmana tässä on vielä sekin, että en edes itse pysty kovin tarkasti sanomaan näissä tilanteissa käytökseni syytä. Syyt ovat hyvin moninaiset ja siksi niitä on todella vaikea välttää ja muiden vielä vaikeampi ymmärtää.

Jatkunee ensi kerralla...

Yksinäisyydestä ja läheisyydestä

Vuosien varrella olen oppinut olemaan aika vähään tyytyväinen, mutta läheisyyden suhteen en ole oikeastaan koskaan ollut tyytyväinen. Ainoastaan muutamat lyhyet hetket ovat minua edes jotenkin tyydyttäneet. Pahinta maksullisessa seksissä on sen hetkellisyys. Takaraivossa on tieto tilanteen päättymisestä, joten vaikka ottaisin toisen kainalooni, joudun kuitenkin hänestä luopumaan (lähes) lopullisesti, kun maksettu aika päättyy eli olen taas yksin. Hetkellisyyden lisäksi huonona puolena on sekin, että sitä kautta läheisyyden hakeminen on käytännössä melko vaikeaa ainakin minulle (ja uskoisin, että varmasti myös monille muille). Tässäkin tulee taas turha kiltteyteni vastaan, sillä en yksinkertaisesti kehtaa pyytää sellaista palvelua, jota todella haluasin. Käytännössä sitä tulee vain keskityttyä vain seksiin eikä niinkään läheisyyteen.

Läheisyyden puute onkin lähes ainoa asia, joka minua yksinäisyydessä enää haittaa. Tavallaan muuten olen jo tottunut yksinäisyyteen eli se ei enää haittaa niin paljoa kuin joskus aiemmin. Aikaisemmin sitä haaveili, että jos joku toinen olisi rinnallani tekemässä arjen eri askareita (kuten kotitöitä tai vaikkapa kaupassa käyntiä), mutta nykyään olen jo niin tottunut tekemään kaiken yksin (tai jättämään tekemättä) ettei sitä osaa enää toista kaivatakaan arjen askareisiin. Tosin edelleenkin toivon löytäväni jonkun rinnalleni, vaikka nykyään kaipaan toista ihmistä lähinnä vain pelkkään oleskeluun. Jotenkin panettaminenkin on kanssa hävinnyt eikä ole ensimmäisenä mielessä (vaikka erittäin mukavaa onkin) ja tilalla on kokonaisvaltaista läheisyyden puutetta. Toivottavasti tämä ei tarkoita viimeisenkin toiveen häviämistä, sillä tämä ei taida ole ihanteellisen kumppanin määritelmä, sillä harva suhde pelkän fyysisen läheisyyden varassa pysyy kasassa.

Oikeastaan läheisyyteni kaipuu on jo aika kroonista, vaikka toki hyvät pienet hetket sitä aina lievittävätkin. Osin tämä blogi ja osin muutamat tapahtumat ovat jotenkin tuoneet tajuntaani entistä tarkemmin oman tilanteeni (olen tiedostanut tarkemmin asoita, joista olen jäänyt paitsi). Niiden takia krooninen "halipulani" on nyt kuitenkin jotenkin hallinnassa, vaikka erityisesti läheisyyttä kaipaankin edelleen.

Ensi kerralla lisää tästä tai sitten jotain muuta...

Taustaa

Yllättävien työkiireiden takia on vähän myöhässä tämäkin postaus, sillä olisin luullut, että näin heinäkuussa olisi saanut olla töissä ihan omassa rauhassa. :)

Monena iltana nukkumaan mennessä kuin myös aamulla herätessä olen miettinyt, että onko tilanteeni todellakin näin huono. Sitä ei oikein itsekään tahdo uskoa, että oma tilanne on näinkin huono (kuten olen tässä blogissa kertonut). Sitä rupeaa tavallaan kelaamaan mielessään omaa elämäänsä taaksepäin ja toivoo, että löytäisi sieltä vaikka jonkun naisen, jonka kanssa olisi ollut edes pienen hetken. Mutta joka kerta sitä joutuu itselleen toteamaan, että ei sieltä menneisyydestä sellaista hetkeä löydy. Eihän sitä pitäisi tietenkään menneitä murehtia, vaan katsella tulevaisuuteen, mutta toisaalta vaikea sitä on omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan jättää täydellisesti huomioimatta.

Syitä olenkin jo kertonut aika monessakin kirjoituksessani ja olen niissä viitannut erilaisiin ulkoisiin syihin, jotka ovat vaikuttaneet tilanteeseeni. Näiden syiden takia olen oikeastaan vasta viimeisimpien vuosien aikana päässyt edes jotenkin "yrittämään" saada parannusta elämääni. Tämän lisäksi sain työasiat sellaiseen järjestykseen, että aikaakin oli vähän enemmän käytettävissä (ja voimia myös). Tietenkin olosuhteiden syyttäminen on hieman raukkamaista ja kuulostaa tekosyyltä, mutta minun luonteeni huomioiden olosuhteet ovat tehokkaasti pitäneet minut yksinäisenä. Näkyvin asia on varmastikin ollut tämä blogi, mutta olen ehkä muutenkin hieman aktivoitunut.

Ensi kertaan...

Ajatuksia Moonasta ja Bibistä

Moonasta ei ole paljoa lisättävää, sillä ainoa kertomatta jäänyt asia koskee lähinnä syytä tälle tapaamiselle. Syy onkin niin itsestään selvä eli en onnistunut tavoittamaan ketään jo tuntemaani maksullista naista. Silloin taisi muistaakseni olla varsin lämmin kesäinen päivä, joten monet taisivat olla lomailemassa.

Bibi oli taasen oikein mukava kokemus ja tarkoitus oli tavata useammankin kerran, mutta sitten tulivatkin muut syyt, jotka ovat estäneet tapaamiset. Bibistä jäi mieleeni läheisyys eikä Bibiä voi mitenkään kutsua "liukuhihnamaiseksi" palveluntarjoajaksi. Vaikka Bibi onkin ihmisenä aika eri tyylinen kuin minä (tämä on toki vain oletus, en tunne Bibiä), niin silti meillä synkkasi kohtuullisen hyvin.

Bibin tapaamisen jälkeen kuitenkin tajusin, että en enää voi enää paljoakaan "saavuttaa" maksullisella seksillä. Lähinnä se sopisi vain akuutin läheisyyden ja seksin puutteen poistamiseen ja siihenkin se sopii varsin huonosti. Bibillä ei tämän tuntemuksen kanssa ollut mitään tekemistä, hänen kanssaan oli mukava olla. Tämä tuntemus tuli vähän myöhemmin ja lähiaikoina saatan kertoa tarkemmin tästä.

Moona ja Bibi ovat siis viimeisimmät kohtaamani maksulliset naiset. Tosin heidänkin tapaamisesta on kulunut Moonan kohdalla vuoden ja Bibinkin kohdalla jo puoli vuotta. En ole myöskään tavannut "vanhoja" maksullisia naisia, vaan olen ollut tauolla (kuten olen vähän rivien välistä vihjaillutkin). Blogini ei kuitenkaan ole loppumassa tähän, vaikka ei uusia maksullisia naisia olekaan "esiteltävänä". Lähinnä minulla onkin nyt hieman ongelmana saada jo kirjoittamat tekstini muotoiltua siten, että en vahingossakaan loukkaisi ketään, ja että ne olisivat muutenkin julkaistavassa kunnossa. Ehkäpä tämäkin selkiytyy ensi kerralla...

25. Bibi

25. Bibi - Ihanuus - *****

Tavattavissa: Helsingissä
Tavattu: Kerran
Tapaisinko uudestaan: Kyllä

Bibi oli oikein mukava nainen, jonka kanssa sujui niin seksi kuin juttelukin. Hyvää seksiä lisättynä suudelmilla ja sopivalla läheisyydellä nostivat hänet yhdeksi parhaista kokemuksistani maksullisen seksin parissa. Bibi oli sopivan muodokas nainen ja taisinpa samalla nähdä ja kokea ainakin toistaiseksi suurimmat rinnat, joita olen päässyt hyväilemään. Rauhallinen ja osin jopa kotoisa tunnelma kruunasi tapaamisemme.

24. Moona

24. Moona - Positiivinen yllätys - ****

Tavattavissa: Helsingissä
Tavattu: Kerran
Tapaisinko uudestaan: Mahdollisesti

Moona oli hienoinen positiivinen yllätys ja seksi olikin varsin hyvää. Paljon kaipaamani läheisyys jäi puuttumaan, mutta muuten ei juurikaan ollut valittamista. Tavalliset jutustelut ja normaalit asennot eli ei mitään uutta kerrottavaa. Moona oli kuitenkin hieman parempi kuin monet muut "liukuhihnat" ja siten yllätti minut positiivisesti.

Välihuomioita

Isabelin luona käydessäni minulla oli taas jostain syystä menossa "tänään en taas osaa tehdä mitään enkä ainakaan sanoa mitään" -päivä, joka on kyllä aika yleistä minulla erityisesti naisten seurassa. Tästäkin huolimatta tapaaminen meni melko hyvin, sillä Isabel osasi hyvin ottaa tilanteen haltuunsa. Lopussa taisin jo saada sanottuakin ihan ymmärrettäviä lauseita. :)

Harmittaa vain, että en saanut itsestäni läheskään "kaikkea" irti (kuten on käynyt niin monen muunkin kanssa). Tapaamiset ovat muutenkin niin harvassa, että toivoisi edes pystyvän silloin toimimaan kuten itse haluaisi, mutta aina tulee jotain mokailtua. Tämä ei siis liity Isabeliin tai edes tapaamisiin maksullisen seksin parissa, vaan ihan kaikkialla elämässäni. Esimerkiki puhelimessa ei koskaan tule mitään fiksua sanottavaa mieleen ja sitten tulee vain sanottua jotain epämääräistä. Heti puhelun jälkeen tulee kyllä mieleen paljonkin fiksua sanomista. Sama juttu toistuu myös tapaamisissa, jolloin en osaa esimerkiksi auttaa toista, vaikka haluaisin. Siksi minun onkin vaikeata olla kohtelias, kun tajuan vasta jälkeenpäin mitä olisi pitänyt tehdä. Pitäisi vain keksiä keino päästä eroon tuosta turhasta "kipsaantumisesta". Tosin viime aikoina olen kyllä ehkä hieman päässyt eteenpäin tässä asiassa tai sitten olen vain päässyt juttelemaan tavallista mukavampien naisten kanssa.

Filadelphiasta ei jäänyt paljoakaan mieleen eli kuten jo aiemmin totesin, niin peruspano ilman sen kummempää läheisyyttä. On siis samaa sarjaa kuin muutamat aiemmat pussien tyhjennykset. Sopivat siis hyvin paineiden poistamiseen, mutta eivät oikein sovi minulle. Itseasiassa tuskin edes enää tuntisin ketään näistä "peruspanoista", jos sattuisivat tulemaan kadulla vastaan. Minulla on kyllä huono kasvomuisti, joten voi olla että en muistaisi edes muitakaan sihteereitä.

Vielä on pari sihteeriä rapsattavana, mutta kohta on aika lähteä viettämään juhannusta, joten kirjoitteluuni saattaa tulla pientä taukoa. Hyvää juhannusta kaikille!

23. Filadelphia

23. Filadelphia - Muodokasta seuraa - ***+

Tavattavissa: Helsingissä
Tavattu: Kerran
Tapaisinko uudestaan: Mahdollisesti

Filadelphia oli taas vaihteeksi pelkkä pano eli mitään tunteiden ilotulitusta ei ollut havaittavissa, vaikka ihan kohtuullista perusseksiä olikin. Hyvä suuseksi ja siihen päälle pari tavallisinta asentoa kertonevat kaiken tästä tapaamisesta. Lopussa oli vielä kevyttä jutusteluakin muutaman sanan verran, joten ihan tuppisuuna ei tarvinnut olla.

22. Isabel

22. Isabel - Kissanainen - ****+

Tavattavissa: Helsingissä
Tavattu: Kerran
Tapaisinko uudestaan: Kyllä

Isabel oli varsin puhelias nainen ja siten hän sai melko nopeasti lievitettyä alkujännitystä. Seksi oli ihan hyvää ja välillä jopa kiihkeätä. Ei turhaa kiirehtimistä ja jonkin verran sitä paljon kaipaamaani läheisyyttäkin oli tarjolla. Kokonaisuutena ihan miellyttävä kokemus. Lähinnä vain aikataulusta johtuvista syistä ei ole tullut useampaa kertaa tavattua.

Vielä Miran tapaamisesta

Nyt olenkin jo päässyt viime vuoden (2007) alkuun ja vaikka Mira onkin jo lopettanut, onkin hänestä kuitenkin paljon ajatuksia eli avautumista on tiedossa (taas).

Aloitan nyt ajatuksieni purkamisen lopusta eli loppujäähdyttelyistä. Kun tapasin ensimmäisen kerran Miran, minulle tuli taas tuo outo kipsaantuminen heti orgasmin jälkeen. Mira nimittäin olisi ilmeisesti halunnut olla hetken minun vieressäni (tai ainakin se olisi kuulunut palveluun, tuskin hän muuten olisi halunnut). Minä en taaskaan osannut yhtään lukea toista ja siis mokasin tilanteen. Onneksi Mira osasi ottaa ohjat käsiinsä ja loppujäähdyttelyt eivät menneet ihan pieleen. Miten sitä voikin mokata noin pahasti, kun kyseessä on kuitenkin vain oleminen toisen ihmisen vieressä? Eikä tässä oikein voi vedota kokemuksen puutteeseen (vaikka sitä ei olekaan), koska kyllähän tämä on sellainen asia, joka vain yksinkertaisesti pitää osata. Minä en siis osannut, mutta onneksi seuraavilla kerroilla menikin sitten jo paljon paremmin. Kaiken lisäksi tämä asia oli yksi niistä asioista, jota olen kaivannut ja nyt sellaisen olevan tarjolla menin mokaamaan varsin pahasti.

Toinen mieleeni jäänyt asia Miran luona käynnistäni oli halaaminen. Ensimmäisellä kerralla hän halasi minua kolmesti. Ja nyt tarkoitan siis ihan pelkkiä halauksia, en mitään esileikkiin liittyviä hyväilyjä vaan sellaisia halauksia, mitä ystävät yleensä tekevät. Tästä jäi minulle erittäin hyvä mieli, jopa niin hyvä, että alussa mainitsemani pettymys vaimeni selvästi. Tosin taaskin rupesin asiaa ehkä hieman turhaan pohtimaan, sillä se vei hymyn kasvoilta kävellessäni pois Miran luota. Pian poistumisen jälkeen tajusin, että juuri äsken olin tavannut naisen, joka teki minun henkilökohtaisen "ennätyksen" halaamisessa yhden päivän aikana. Tässä vaiheessa mieli oli vielä korkealla, mutta rupesin tarkemmin miettimään asiaa ja huomasin, että tässähän tuli ennätys kyllä ihan viikkotasolla. Tai oikeastaan kuukausitasolla, kun tarkemmin ajattelin. Ei, kyllä se ihan vuositason "ennätys". Vai oliko se sittenkin koko elämäni "ennätys"? Jos vanhempani ja lähisukuni otetaan pois laskuista, niin uusi "ennätys" oli tehty. Tai jos rajaan ajallisesti teinivuosistani Miran tapaamiseen (pienenä minua on kyllä halailtu tai niin minusta ainakin tuntuu, vaikka en sitä tietenkään kovin tarkkaan enää muista), niin silloinkin uusi "ennätys" oli tehty. Teki minkälaisia rajauksia tahansa, niin joka tapauksessa se kertoo vain siitä, että minä en ole päässyt seurustelusuhteissani vieläkään edes kolmen halauksen tasolle. Sitä rupesi itsekin jo ihmettelemään, että voiko tuo olla totta? Mutta kyllä se on, siksi mieleni oli hieman ristiriitainen muuten upean kokemuksen jälkeen.

Yritän nyt ennen kesälomaa saada viimeiset rapsat kirjoitettua, joten lisää rapsaa on tulossa...

21. MiraW

21. MiraW - Hyväsydäminen - *****

Tavattavissa: Lopettanut
Tavattu: Alle viisi kertaa
Tapaisinko uudestaan: Ehdottomasti, jos vain olisi mahdollista

Mira oli heti alusta asti positiivinen yllätys niin naisena kuin palveluntarjoajana. Seksi oli hyvää ja sain jopa paljon kaipaani läheisyyttä tältä kauniilta naiselta. Keskustelutaitoisena naisena Mira sai jopa minutkin mukaan jutusteluun. Miran luona tunsin myöskin oloni varsin kotoisaksi jo ihan ensimmäisestä kerrasta alkaen.

Liiallisen varovainen

Edellisen kerran esimerkeistä jäi ehkä askarruttamaan, että miksi minä käyttäydyn ns. väärin? Kuten itsekin totesin, ei tuolla tavalla toimiessa voi muuta lopputulosta ollakaan. Tämä onkin se vaikeimmin selitettävä osuus, mutta yritän kuitenkin.

Minä olen huono puhumaan henkilökohtasista asioistani kasvokkain (tuskinpa kovin hyvä puhumaan edes muistakaan asioista). Tämän takia hyvin harva ihminen minua tuntee oikeasti, voisin jopa sanoa, että ei oikeastaan kukaan. Jos minun henkilökohtaiset asiat sattuvat tulemaan puheeksi, niin luonnollisesti punastun täysin ja hikoan välittömästi paidan läpimäräksi sekä rupean vielä puhumaan epäselvästi (puheen selvyydestä kuuleekin heti, jos olen vähänkään hermostunut) ja huonoimmassa tapauksessa rupean itkemään. Yleensä keskustelu sitten loppuukin varsin nopeasti ja aihe vaihtuu kiusallisessa ilmapiirissä.

Lisäksi on vielä suunvuoron ottaminen, jota en myöskään osaa (miten ihmeessä sekin on mahdollista?). Eli jos on useampi henkilö paikalla, niin en vain saa sanottua mitään. Minusta tulee pelkkä katseella seuraaja ja jos jotain saankin sanotuksi, niin ilman punastumista se harvemmin onnistuu. Ja sitten on vielä finnitkin, jotka ilmestyvät juuri ennen vähänkään tärkeitä tapaamisia (esimerkiksi sihteerien tapaamiset). Onneksi tämä on sentään vähän hellittänyt iän myötä ja myöskin sihteerien tapaaminen on vähentänyt jännittämistä, mikä myöskin auttaa asiaa.

Sama ongelma kuin puhumisessa on myös tekojen puolella eli vaikka haluaisin olla avulias ja kohtelias, niin en siinäkään aina onnistu. Yleensä tässä käy samoin kuin puhumisen kanssa ja menen tavallaan pieneen lukkoon. Osittain tämä johtuu siitä, että minulla ei ole kokemusta "normaalista" elämästä ja osittain luonteestani. Lisäksi olen itse aika tarkka asioista, joten sekin lisää omaa varovaisuuttani muita kohtaan. Sitä vain jotenkin on "ylikohtelias" eli ei halua "häiritä" toista, vaikka auttamisesta onkin kyse. Toisaalta tähän liittyy myös harkitseva luonteeni, joka siis näkyy varovaisuutena.

Lisäksi tähän liittyy myös vaatimattomuus, koska monista syistä johtuen sitä ei vain ole oppinut vaatimaan itselleen juuri mitään. Joskus olenkin miettinyt, että kumpi on vaatimattomampi Raimo "Raipe" Helminen (vaatimattomuuden esikuva) vai minä. Siinä olisikin jo varmasti vaatimattomuuden huippu, jos Raipe ja Pekkis kohtaisivat. :) Toisaalta vaatimattomuushan kaunistaa, joten tällä naamalla vaatimattomuus onkin jo edellytys, että ylipäätään voi liikkua julkisilla paikoilla. :)

Yhteenvetona voisi sanoa, että käyttäytymiseni perustuu lähinnä itselle vastenmielisten olotilojen välttelyyn, mikä ei toki ole kovinkaan viisasta, koska se karsii myös positiiviset kokemukset (kuten toisiin ihmisiin tutustumisen). Syntyy tavallaan negativinen kierre (välttelen entistä enemmän kyseisiä tilanteita ja sitä kautta olen enemmän yksin), mutta sen kierteen katkaiseminen onkin sitten paljon helpommin sanottu kuin tehty. Vähitellen kohti parempaa olen kuitenkin menossa, siitä käy todisteeksi tämä blogi. Vaikka olenkin jo tavallaan oppinut elämään yksin, niin onneksi kaipuu lähelle nostaa päätään aina sopivasti.

Ensi kerralla taitaa olla taas rapsan vuoro...

Liiallisen kiltti

Palaan vielä Karmeliin ennen varsinaista aihetta. Hän nimittäin pystyi ainakin osittain tarjoamaan myös paljon kaipaamaani läheisyyttä. Lisäksi Karmelin kanssa on myöskin juttu aina luistanut hyvin ja erityisesti huumorintajumme ovat kohdanneet. Ei siis ole todellakaan tarvinnut Karmelin luota poistua ilman hymyä. Ja tämä kaikki on tapahtunut siitä huolimatta, että Karmel onkin ihmisenä eräänlainen vastakohta itsestäni. Jollain oudolla tavalla kuitenkin pidän kuitenkin Karmelin tyylistä ja asenteesta elämään. Tätä asennetta on vaikea selittää, se vain pitää kokea. :)

Mutta nyt varsinaiseen aiheeseen eli liialliseen kiltteyteeni. Osittain tästä asiasta oli puhetta muualla ja sain siitä idean kertoa asiasta tarkemmin omalta kohdaltani. Aluksi kyse ei ollut liiallisesta kiltteydestä, vaan syistä miksi olen yksin ja miksi seuralaiseni ovat maksullisia, mutta aloitan nyt tästä aiheesta kertomalla esimerkin suoraan omasta elämästäni.

Eräänä päivänä näin eräässä ruokakaupassa mukavan näköisen naisen. Hän oli yksin ja sattui olemaan vielä suunnilleen yhtä vanha kuin minä. Näimme toisemme kerran, sitten toisen kerran (eri hyllyköllä) ja sitten taas yhdellä käytävällä. Vielä neljännenkin kerran näin hänet erään hyllykön kohdalla, kun olimme katsomassa samoja elintarvikkeita. Mitä minä sitten tein? Sanoin jotain tälle kauniille naiselle? Tai edes hymyillyt? Ei, minä lähdin häpeissäni pois, sillä eihän noin montaa kertaa sovi naista kohdata, sehän olisi jo ahdistelua ja sitä minä en tietenkään halua. Tyhmältähän tuo kuulostaa, mutta juuri noin siinä kävi. Tiedän toki, että jos olisin jotain sanonut, niin huonoimmillaankin olisin vain saanut jonkun ilkeän kommentin. Ymmärrätte varmaan taas vähän paremmin, miksi olen yksin, sillä eihän tällä tavalla todellakaan voi olla muuta lopputulosta. Mutta tällaista minun elämä on, minä en vain pysty enkä osaa näitä asioita.

Ja kerronpa vielä toisenkin esimerkin (näitä riittää). Tällä kertaa paikkana oli työhön liittyvä koulutustilaisuus tai vastaava, en oikein itsekään tiedä, mikä se oli. Ehkä esittelytilaisuus olisi parempi nimi, mutta siellä kuitenkin viereeni istui minulle tuntematon nuori ja kaunis nainen. Pian jouduimme hieman vaihtamaan paikkoja ja luulin menettäneeni hänet näkökentästäni. Mutta tämä nainen jäi kuin jäikin viereeni, sillä hänen paikkansa vaihtui vain minun toiselle puolelle. Mitäkö minä sitten tällä kertaa tein? Odotin toki tilaisuuden loppuun, jotta ei tulisi kiusallisia hetkiä kesken tilaisuutta. Viimeinenkin tauko oli pidetty ja tilaisuus lähestyi loppuaan, mutta minulla ei vieläkään ollut mitään järkevää sanottavaa kyseiselle naiselle. Ei ollut, vaikka olin käyttänyt lähes koko tilaisuuden ajan hyväkseni vain hyvän aloitteen keksimiseksi. Lopputuloksen varmaan arvaattekin eli siitä ei olekaan sitten mitään sanottavaa (ihan kuin minullakaan ei ollut mitään sanottavaa tälle naiselle).

Ensi kerralla kerron taas lisää syitä ja palaan ehkä vielä tähänkin aiheeseen...

20. Karmel

20. Karmel - Vieraanvarainen - ****+

Tavattavissa: Helsingissä
Tavattu: 5-10 kertaa
Tapaisinko uudestaan: Kyllä

Karmel on niitä harvoja naisia, joiden luona olen tuntenut oloni kotoisaksi heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. Seksi oli hyvää ja rauhallista sekä sitä paljon kaipaamaani läheisyyttäkin oli mukana ainakin jonkin verran. Karmelilla on myös vähän muotoja, mutta se ei menoa haitannut. Kaikkiaan Karmel oli positiivinen yllätys ja hänen luonaan onkin tullut käytyä useamman kerran.

Motivaatio

Minä haen tästä blogin pitämisestä myös itselleni motivaatiota pitää toivetta yllä. Ilman kirjoittelua minä todennäköisemmin panostaisin vain rahan hankkimiseen ja sitä kautta ajautuisin pelkkiin maksullisiin suhteisiin. Nytkään en kyllä ole kaukana tuosta edellä mainitusta, mutta jotenkin minusta tuntuu, että tämän blogin avulla minä saan pidettyä toiveen hengissä. Ehkä se johtuu tästä asian pohtimisesta ja sitä kautta tulee (voimakkaampi) halu saada tavallinen suhde.

Minulle on ehkä käymässä kuten Tepolle, jonka viimeisimmässä kirjoituksessaansa näkyy kyllästymisen merkkejä pelkkään irtoseksiin. En tiedä oliko se sattumaa, mutta meidän molempien "herääminen" tapahtui noin parinkymmenen naisen jälkeen. Enkä toki tiedä, mitkä Tepon tuntemukset oikeasti ovat, mutta pientä käännettä on havaittavissa. Samanlainen pieni käänne on myös minun kohdallani tapahtunut viime aikoina. Asioita kirjoittaessani tänne blogiin joudun luonnollisesti myös pohtimaan näitä asioita paljon enemmän ja sitä kautta olen toivottavasti viisastunut.

Näillä asiolla tarkoitan syitä käydä maksullisissa ja syitä, joiden perusteella valitsen jonkun tietyn maksullisen naisen. Lisäksi olen pohtinut myös monia parisuhteeseen liittyviä kysymyksiä kuten millaisen naisen kanssa olisin onnellinen. Aiemmin sitä keskittyi lähinnä seksiin, mutta nykyään sitä kaipaa sopivaa tunnelmaa ja ehkä hieman tunnettakin (jos se nyt vain on mahdollista maksullisessa seksissä). Tavallaan sitä on hakemassa kokemusta tulevaa seurustelua varten (jos joskus minäkin onnistuisin) eikä pelkästään seksistä vaan naisista yleensä, vaikka tämä onkin huono keino siihen.

Tämän blogin tarkoitus ei myöskään ole olla pelkkää yleistä valittamista tai itsesääliä, vaikka välillä siltä saattaakin tuntua. Pikemminkin tämä on vain tapahtuneiden asioiden kertomista ja myöntämistä eikä ruikuttamista tai ainakin tämä on tarkoituksena. Asiat nyt vain ovat menneet näin, eikä omiin tuntemuksiinsakaan voi paljoa vaikuttaa. Tästäkin huolimatta olen löytänyt melkein kaikista asioista myös sen positiivisen puolen, vaikka sitä ei aina näistä teksteistä löydykään.

Tässä oli nyt näitä motiivejani ja vähän muutakin, joten ensi kerralla varmaankin rapsaa...

Lisämotiiveja

Yhtenä motiivinani on ollut vinkkien saaminen ongelmieni ratkaisuun ja etenkin tuleminen ulos kuorestani. Kukaanhan ei minua edes huomaisi, jos en itsestäni ääntä pitäisi. Blogini avulla olenkin päässyt eteenpäin, vaikka aika paljon matkaa onkin vielä jäljellä. Monia pieniä asioita olen kuitenkin "saavuttanut" ja sitä kautta päässyt eteenpäin. Nämä asiat eivät ole monille mitään erityisiä asioita, mutta minulle ne ovat todella isoja tapahtumia. Lisäksi muutamia hyviä neuvojakin olen saanut, vaikka itsehän nämä asiat pitääkin toki oppia.

Tässä yhteydessä olen myös kohdannut pari vanhaa neuvoa, joita olen kyllä pyrkinyt noudattamaan parhaani mukaan. Ensimmäisenä on neuvottu olemaan oma itsensä ja tätä olenkin noudattanut ehkä liiankin hyvin. Minä en osaa oikeassa elämässä vetää rooleja ja monesti olenkin pohtinut, että jos on (kärjistäen) luuseri, niin pitääkö silloinkin olla oma itsensä? Muutaman kerran minulle on myös annettu se toinenkin neuvo eli tee vain parhaasi, se riittää. Tätäkin olen kyllä noudattanut, vaikka olen huomannut ettei parhaansa tekeminen ole aina riittänytkään.

Molemmat neuvot ovat omalla tavallaan hyviä, mutta minun tapauksessa tarvitaan kyllä muutosta ja itsensä ylittämistä, siksi neuvot eivät täysin sovi minulle. Tiedän myös senkin, että hyvin vaikeata on antaa sellaisia neuvoja, jotka heti ongelmani ratkaisisivat, mutta kuten aiemmin totesin, niin olen saanut ihan hyviäkin vinkkejä. Tämä asia nyt vain on sellainen, että se pitää osata. Ja jos ei osaa, niin on ilman tai sitten "lääkitsee" ongelmaa rahalla (kuten minä).

Ihmisten reaktioiden seuraaminen on myöskin ollut varsin mielenkiintoista ja osin yllättävääkin. Ennen ensimmäisen tekstin julkaisemista omat arvailuni tulevasta palautteesta oli hyvin erilaista verrattuna nyt noin puolen vuoden aikana saamaani palautteeseen. Tarkemmin sanottuna itse palaute ei ole minua paljoa yllättänyt (sitä on ollut laidasta laitaan), mutta palautetta antaneet henkilöt ja etenkin heidän taustat ovat minut yllättäneet. Hyvin mielenkiintoisia näkökulmia ja ideoita olen saanut ja siitä kiitos kaikille heille. Ja kaikille lukijoille myös kiitokset, toivottavasti jaksatte lukea jatkossakin, sillä vielä on paljon kerrottavaa.

Jatkuu ensi kerralla...

Motiiveistani

Minun piti aloittaa tämän blogin pitäminen jo paljon aiemmin, mutta lähinnä työkiireet estivät sen. Silloin kuitenkin keskusteltiin tästä viimeisimmästä laista (seksipalvelujen oston kriminalisointi) ja silloin esillä olleet seksipalveluiden käyttäjät olivat lähinnä pettäviä aviomiehiä tai villejä seikkailijoita. Silloin tuli mieleeni kertoa oma tarinani, joka on varsin poikkeava edellä mainittuihin verrattuna. Tavoitteeni ei ole olla äänitorvena lakia vastaan, vaan lähinnä kertoa omakohtaisia kokemuksia tähän ikuisen kiistelyn kohteena olevaan asiaan. Ja sanotaan nyt sekin vielä, että en ole politikko, vaikka tässä vähän politiikkaa onkin (mutta voin toki harkita pääministeriksi ryhtymistä, jos minua tehtävään kysyttäisiin :)).

Vieläkään en ole huomannut eri medioissa yhtään sellaista maksullisten seksipalvelujen käyttäjää, joka olisi suoraan sanonut syyksi sen ettei saa seksiä ilman rahaa. Aina syyksi on sanottu esimerkiksi helppous tai vaihtelu, mutta ei valtamedioissa ainakaan ole koskaan sellaista "reppanaa" ollut, joka olisi suoraan sanonut, että ei muuten saa. Ja tämä on juuri se asia, minkä minä halusin tällä blogilla kertoa. Eli on olemassa ihmisryhmiä, joille seksipalvelut ovat todella tärkeitä (koska eivät muuten saa). Ja minä uskallan väittää, että minä en todellakaan ole ainoa. Minä olen vain niitä harvoja, jotka uskaltavat tämän edes jollain tavalla lausua ääneen. Ja kun sanon todella tärkeitä, niin myös tarkoitan sitä. Itsekään en tiedä, missä olisin ilman maksullisia seksipalveluita, sen verran huono tilanne minulla on ollut.

En nimittäin kertonut ihan kaikkea ensimmäisestä kerrastani Annan kanssa, vaan yksi merkittävä asia jäi sanomatta (seuraava pätee myös muutamaan muuhunkin tapaamaani naiseen). Tuohon(kin) aikaan olin aika pahasti ns. päähän potkittu ja sitten tapasin ihmisen, joka piti minuakin hyvänä ihmisenä, niin kyllä se kummasti lämmitti mieltä ja antoi voimia. Tiedän toki, että seksi on enemmän tai vähemmän näyteltyä, mutta nyt tarkoitan muita asioita, mitä tähän tapaamiseen liittyi. Hymy, ilmeet, puheet, käytös ja muutenkin positiivinen vastaanotto olivat niitä pieniä asioita, jotka eivät kaikki voi olla pelkkää näyttelemistä. Näytteleminen on kuitenkin hyvin monitahoinen asia, josta olen jo vähän kirjoitellutkin ja saatan vielä lisääkin joskus kirjoitella. Ja vaikka kaikki olisikin ollut näyteltyä, niin silti se oli todella mieltä nostattava kokemus.

Tämä oli se "virallinen" syy tähän blogiin eli ensi kerralla sitten ne todelliset motiivit...

Havaintoja yksinäisyydestä

Nyt ei sitten tulekaan kumpaakaan viimeksi lupaamaani juttua, sillä kuluneella viikolla on silmiini osunut kaksi omalla tavalla itseäni koskettanut uutista. Ensimmäisenä osui uutinen, jossa kerrottiin omatekoisia pommeja tehneestä miehestä. Tässä ei vielä mitään kiinnostavaa ollut, mutta jutun lopussa mainittu motiivi, joka oli miehen halu vain päästä puhumaan. Lisäksi mies sanoi olleensa ilman ihmissuhteita 16 vuotta.

Tämä toinen uutinen oli taas poliisin julkistama raportti Jokelan koulusurmaajasta ja tarkemmin sanottuna ampujan taustoista kertova uutinen. Siinä kerrottiin koulukiusaamisesta, yksinäisyydestä, jännittämisestä ja punastelusta sekä monesta muusta asiasta, jotka olivat ainakin osaltaan vaikuttamassa tragedian syntyyn. Miksi sitten minä kirjoitan nyt näistä kahdesta uutisesta? Sanon heti alkuun, että en ole suunnittelemassa mitään vastaavaa, joten ei tarvitse kaivaa kännyköitä esiin (kuitenkin luulitte, että Pekkiksellä on nyt naksahtanut lopullisesti ja olitte soittamassa hätäkeskukseen). :D

Kirjoitan näistä siksi, koska nämä kertovat yksinäisyydestä ja siihen liittyvistä syistä ja ongelmista eli samoista asioista, joita olen itse pohtinut. Molemmat jutut ovat surullista luettavaa varsinkin, kun seuraukset ovat kaikkien tiedossa. Mutta toisaalta samalla tulee myös mieleen oma tilanteeni ja huomaankin, että minullahan menee kuitenkin varsin hyvin (vaikka sitä ei kovinkaan usein tästä blogista huomaa). Ainoastaan yksinäisyys on ongelmana, mutta senkin suhteen on voi vielä tehdä paljon ja mahdollisesti jonain päivänä aurinko paistaa tähänkin risukasaan.

Taidan vielä jossain välissä palata tähän aiheeseen tarkemmin paremmalla ajalla, mutta nyt ensi kertaan, jolloin on vuorossa aikaisemmin lupaamiani asioita...

Havaintoja

Lueskelin tuossa Lotharin ja Tepon blogeja ja tein huomion lukijoiden/palautteen määrästä. Ilmeisesti "panomiesten" tekstit kiinnostavat paljon enemmän kuin "luuserin" tekstit. Lainausmerkit ihan sen takia, että jokainen saa itse päätellä kuinka kovia panomiehiä he ovat, enkä minä itseänikään vielä täytenä luuserina pidä. Tepollehan jopa maksetaan bloggaamisesta, minä taas odotan lähinnä tarjousta siitä, että kuka maksaa minut hiljaiseksi. :) En kyllä usko, että Suomessa löytyisikään sellaista sponsoria, joka rahoittaisi minun maksullisissa käymistä. Siitä saisi nimittäin niin helposti moralistien vihat päälleen ja taitaa tämä meidän ylikireä parituslakikin olla myös esteenä. Tarkoitusenani ei toki olekaan saada mahdollisimman paljoa lukijoita/kommentteja eikä muiden menestys minua haittaa muutenkaan. Motiivini ovat ihan muualla ja niistä olen luvannut kertoa jo aiemminkin, joten ehkäpä jo ensi kerralla enemmän motiiveistani tämän blogin kirjoittamiseen. Sentään en ole vielä kirjailijaksi joutunut (toisin kuin Teppo, joka kertonee kokemuksistaan sadan naisen kaatoyrityksestä kirjankin muodossa), mikä onkin ehkä hyväkin asia, koska äidinkieli (ja muutkin kielet) olivat jo koulussa minun heikkouksia eikä kirjoittaminen ole ollut koskaan vahvinta osaamistani.

Tuosta Tepon "vedonlyönnistä" sain kuitenkin idean. Jospa minunkin pitäisi ottaa jokin vastaava haaste, sehän voisi olla minulle jopa toimiva lisämotivaatio tilanteeni parantamiseen. Mutta mikä sitten olisi sopiva tavoite? Sata eri maksullista naista vuodessa? Tai vain sata kertaa maksullista seksiä vuodessa? Molemmat olisi varmaan jotenkin mahdollisia, mutta tuskin varsinaisia haasteita, eihän niiden toteuttamiseen tarvittaisi muuta kuin riittävästi rahaa. Eikä maksullisissa käyminen varmaan muutenkaan parantaisi tilannettani.

Eli tavoitteen pitäisi olla siviilipanojen puolella, mutta kuitenkin realistinen eli ei mitään sataa naista vuodessa. Se sopii panomiehille, mutta ei minulle. Ehkäpä se ensimmäinen kerta ilman rahaa ja aikaa vuosi? Tosin tuokin tuntuu aika haastavalta, vaikka kyseessä olisikin vain yksi maksuton pano ilman sen kummempia seurustelusuhteita. Tai pitäisikö tavoitteeksi ottaa seurustelusuhde? Ja nimenomaan todellinen suhde, ei mitään virtuaalista suhdetta, tosin tämä tekeekin tästäkin aika vaikean, koska vahvuuteni ovat juuri tällä virtuaalisella puolella ja heikkoudet tosielämässä. Näistä kahdesta pelkkä seksisuhde saattaisi olla helpompi, tosin seurustelusuhteen määritelmästä riippuen. Jos pelkät treffit riittäisi, niin se saattaisi olla ehkä helpoin tavoite (ja mahdollisesti jopa toteutettavissa). Toki yhden siviilipanonkin saaminen voisi onnistua, jos kohdalle sattuisi joku omasta tavarastaan ei ihan niin tarkka nainen tai mahdollinen säälipano. Mutta pelkkä siviilipano ei ole minulla tavoitteena, joten tavoitteen pitäisi olla seurustelusuhteen puolella.

Tepollehan tämä ei olisi vaikeaa, kun hänelle kerran tulee ilmoittautumisia sähköpostitse naisilta, jotka haluavat "auttaa" Teppoa blogin tavoitteen täyttämisessä. Sanomattakin lienee selvää ettei minulle tällaisia tule. Toisin kuin Tepolla, minulla on tässä kuitenkin käytännössä koko elämä pelissä, joten ei siihen taida mitenkään tuollainen tavoite oikein sopia. Jätän siis toistaiseksi asettamatta turhat aikataulut, tavoite täyttyy joskus tai sitten olen yksin koko elämäni. Näin yksinkertaistahan tämä on. :)

Ja vielä tuosta sadan (maksullisen) naisen rajapyykistä, toivottavasti minä en sitä saavuta, koska se kertoisi minun lopullisesti epäonnistuneeni tällä elämän alueella. Tasaisen vauhdin taulukon mukaan olisin silloin lähes viisikymppinen ja jos siihen asti joutuisin käyttämään maksullisia palveluita (kun en olisi siihen mennessä seurustellut), niin kyllähän se kertoisi yksinäisestä elämästä.

Ensi kerralla joko niistä motiiveistani tai sitten rapsaa...

Feikkiä vai kusetusta?

Viime aikoina olen pohtinut maksulliseen seksiin liittyviä asioita, tosin tällä kertaa muita asioita kuin itse seksiä. Kun pohtii myyjien, ostajien ja sivusta seuraavien puheita ja kommentteja sekä häiriköiden motiiveja ja käyttäytymistä, olen tullut otsikon mukaiseen johtopäätökseen. Toisaalta ollaan ainakin olevinaan rehellisiä, mutta samanaikaisesti paljastuu epäjohdonmukaisuuksia ja jopa valheita sekä tietenkin omana lukunaan on vielä eri roolien vetäminen. Lisäksi on vielä nämä, jotka pyrkivät purkamaan omaa huonoa oloa toisten niskaan. Onneksi joukossa on aina poikkeuksia, mutta valitettavasti viime aikoina on tuntunut, että edes kohtuullisesti totuudessa pysyvät ovat vain poikkeuksia.

Sen vielä jotenkin ymmärrän, että jostain arasta tai hyvin henkilökohtaisesta asiasta ei halua puhua edes omalla nimimerkillään, mutta tässäkin tapauksessa pitäisi osata rajata uusi identiteetti vain väliaikaiseksi. Ja ymmärrän toki myös sen, että totuuden kiertely auttaa estämään häiriköintiä. Itse jätän mieluummin kommentoimatta asiaan tai annan ympäripyöreitä vastauksia, jos asia menee liian henkilökohtaisuuksiin, mutta minun vikana onkin ehkä liika rehellisyys (tästäkin voisi joskus kirjoitella lisää). Ja mainittakoon vielä lopuksi, että tämä avautuminen ei ollut ketään yksittäistä henkilöä vastaan, vaan ihan tämän hetkistä ilmapiiriä vastaan.

Ensi kertaan...

Ajatuksia ja sattumuksia

Annabella oli oikein mukavaa seuraa ja jopa etsimäni kaltaista seuraa, mutta ei kuitenkaan täysin. Syynä tähän saattaa olla ehkä ikäeromme tai sitten vain ensimmäisen kerran jännitys. Ei aivan Sarin tai Annatypyn tasoa, mutta käymisen arvoinen kokemus kuitenkin. Annabellasta jäi myös ihan sivistyneen naisen vaikutelma, jos sellaista nyt ylipäätään on mahdollista saada yhden lyhyen tapaamisen perusteella.

Paulattareen pätee oikeastaan samat sanat kuin Annabellaankin, vaikka varsin erilaisia naisia ovatkin. Hänenkin luonaan saatan käydä, jos tiemme vielä joskus kohtaavat.

Mutta sitten niitä sattumuksia, joihin olen joskus viitannutkin. En väitä, että nämä johtuisivat minusta, mutta aina ei voi välttyä siltäkään johtopäätökseltä. Varsinkin heikommalla itsetunnolla varustettu seksipalveluiden käyttäjä saattaisi vetää omat johtopäätökset. Mutta tässäpä on muutamia "yhteensattumuksia" ja jokainen niistä kertoo aina eri naisesta.

- Vajaan kuukauden päästä tavattuani erään vuosia alalla olleen naisen, hän rupesi pohtimaan lopettamista ja valitteli työn raskautta.

- Noin kuukauden kuluttua tapaamisesta myöskin pitkään alalla ollut nainen ilmoitti muuttaneensa pois.

- Eräs nainen muutti hyvin pian tapaamisemme jälkeen ikärajojaan niin, että minä en enää mahtunut rajojen sisään.

- Vuosia alalla ollut nainen lopetti yllättäen tasan kuukauden kuluttua siitä, kun olin hänet tavannut.

Puhtaita sattumiahan nuo ovat, mutta eihän sitä oikein voi välttyä ajattelemasta, että onko itsessä jotain vikaa vai ei. En kuitenkaan usko, että yksikään noista asioista olisi tapahtunut vain minun käyntini johdosta.

Ensi kerralla saattaa olla jotain avatumista...

19. Paulatar

19. Paulatar - Salaseuraa - ****+

Tavattavissa: Harvakseltaan Helsingissä
Tavattu: Kerran
Tapaisinko uudestaan: Kyllä

Paulatar kuuluu samaan ikäluokkaan kuin Annabella, joten nyt tuli tavattua jo toinen "kokeneempi" sihteeri. Paulatar oli kuitenkin varsin erilainen verrattuna Annabellaan. Taito jutustella löytyi, mikä onkin usein juuri kokeneempien sihteerien ominaisuus. Aluksi Paulatar vaikutti hieman konservatiiviselta, mutta se arvio oli virhe. Seksi oli ihan yhtä kiihkeää kuin nuoremmillakin sihteereillä. Ja muutenkin seksi oli hyvää ja sopivan rauhallistakin. Varsinkin alkujännityksen jälkeen oloni oli kotoisa ja juttu luisti hyvin.

Hyvää pääsiäistä!

Tekstiä on tullut tähän mennessä paljon enemmän kuin alunperin kuvittelin ja paljon on tulossa, mutta on aika ottaa pieni hengähdystauko kirjoittamisesta. Tauko on vain pääsiäispyhien verran, joten ei sitä välttämättä edes huomaa tässä blogissa. Tavoitteena olisi kuitenkin saada vähän omia ajatuksia paremmin kasaan, jotta saisi elämään taas paremmin jotain suuntaa ja ehkäpä sieltä sitten tulee myös jotain kerrottavaakin tänne. Tavoitteena olisi kuitenkin päästä nykyhetkeen kiinni viimeistään kesällä.

Hyvää pääsiäistä kaikille ja palataan taas asiaan pyhien jälkeen...

18. Annabella

18. Annabella - Upea nainen - ****+

Tavattavissa: Helsingissä
Tavattu: Kerran
Tapaisinko uudestaan: Kyllä

Annabellasta täytyy ensimmäisenä mainita keskustelukyky ja hyväkuntoinen vartalo. Ensimmäisellä tarkoitan sitä jutustelua niin ennen kuin jälkeenkin varsinaisen aktin. Annabellalla todellakin löytyi omia ajatuksia ja keskustelutaitoa eli varsin fiksulta naiselta hän vaikutti ainakin lyhyen tapaamisen perusteella. Ja vartalosta sen verran, että oli kyllä todella hyvässä kunnossa ja paremmassa kuin monella kymmenenkin vuotta nuoremmalla naisella. Seksi oli myös hyvää ja muutenkin kaikki sujui hyvin sekä tunsin oloni kotoisaksi.

Kuusi arkunkantajaa

Palaan vielä lyhyesti aiempaan aiheeseeni, joka oli otsikolla Erakko Iso-Roballa. Silloin pohdiskelin, että kauanko voisin olla kuolleena omassa kodissani ennen ruumiini löytymistä. Nyt hieman pohdintoja tähän samaiseen aiheeseen liittyen näin pääsiäisen lähestyessä. Sattumalta tämä aihe osuikin näin sopivaan ajankohtaan.

Kuten otsikosta käy ilmi, jatkan ruumiin löymisestä sen hautaamiseen. Monestihan hautajaisissa on tapana, että kuusi vainajalle läheistä ihmistä konkreettisesti kantaa vainajan viimeiselle matkalleen ja laskevat hänet hautaan. Yleensä kantajia on kuusi (en tiedä käytetäänkö koskaan useampaa/vähempää kantajia). Nyt voikin sitten jokainen pohtia, että löytyykö omasta lähipiiristä kuutta riittävän läheistä ihmistä tätä tehtävää suorittamaan. Itselleni tuli mieleen vain neljä sopivaa miestä arkunkantajiksi. Ehkäpä sekin kertoo jotain minusta. Tosin jos otetaan mukaan myös naiset, niin kyllä sitten kuusi tulisi täyteen. En kyllä tiedä onko kirkko vieläkään niin tasa-arvoinen, että naiset sopivat arkunkantajiksi, mutta se ei ole olennaista tässä. Valitettavasti nuo kaikki henkilöt ovat kuitenkin jo sen verran vanhoja, että eivät taida olla elossa minun hautajaisissani, vaikka eihän sitä koskaan tiedä kuolinhetkeään. Toiveenani olisi kyllä elää vielä useita vuosikymmeniä. Lisäksi toivon itselleni tuhkausta (eikä pelkästään edellämainituista syistä) arkkuhautauksen sijaan, joten minua se ei koskettaisi (enkä sitä näkemäänkään pääsisi, koska omissa hautajaisissanihan minä olen tietenkin kuollut). Enkä edes kuulu kirkkoon, joten taitaa jo senkin takia jäädä perinteinen arkkuhautaus minun osaltani. Mutta ajatusleikkinä tämäkin kertoo jotain jokaisen omasta lähipiiristä.

Ensi kerralla palattaneen taas "oikeaan" aiheeseen...

Ensi suudelma

Palataan nyt ainakin hetkeksi taas varsinaiseen aiheeseen eli tapaamiseen Sarin kanssa ja kuten otsikosta voi jo päätellä siihen liittyykin sitten monenlaisia ajatuksia ja avautumista. :)

Sari kysyi: "Haluut sä suudella?" (tai saattoi se olla myös "Tykkäät sä suudella?") ja sitten Pekkistä vietiin kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. Ikää oli tässä vaiheessa kertynyt jo yli neljännesvuosisadan ja silti joutuu miettimään vastausta kysymykseen (?). Ja olinhan minä tätä pohtinutkin. Minä olin ajatellut, että se ensi suudelma olisi sitten sen naisen kanssa, jonka kanssa rupeaisin seurustelemaan (toivottavasti joskus). Ja jos joku olisi kysynyt vaikka edellisenä päivänä, että aiotko suudella seuraavana päivänä itsellesi jotain täysin tuntematonta naista, niin olisin vastannut kieltävästi. Mutta ehkä se vastaus olisi vaan johtunut siitä, että en olisi uskonut, että minulle tulisi tällainen tilaisuus suutelemiseen.

Enkä minä siis ollut todellakaan suudellut ketään ennen tätä hetkeä, joten minä olin taas ihan pihalla, vaikka minä luulin jo jotain maksullisesta rakkaudesta tietävänkin. Mutta jotenkin minä sain itseni koottua ja sain vastattua myöntävästi ja sitten vaan huulet huulia vasten. Ja yllättävän hyvin se meni, täytyy olla oikein ylpeä itsestä (saattaa kuulostaa hieman oudolta, mutta minä olin kyllä tosi tyytyväinen itseeni sinä päivänä). Varsinainen seksi tosin oli sitten vähän toinen juttu (ei mikään ihme, sen verran oli pasmat sekaisin), mutta sitä ei tarvitse muistella (vaikka Sari hoiti kyllä tilanteen tosi upeasti). Hyvää seksiä se kuitenkin oli, kuten Sarin kanssa on muulloinkin ollut.

Joku voisi tähän tietysti sanoa, että eikös minun olisi pitänyt kieltäytyä? Olinhan suunnitellut ensi suudelmani tapahtuvaksi ihan erilaisessa seurassa. Ehkä olisikin pitänyt kieltäytyä, mutta tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun minulla oli todellinen mahdollisuus suutelemiseen ja jotenkin sitä vain aavisti, että nyt olisi se hetki. Ja ehkä silläkin oli vähän merkitystä, että minä en vain yksinkertaisesti kehdannut kieltäytyä.

Mutta tähän (suutelemiseen) pätee sama kuin ensimmäiseen seksikokemukseenkin eli ainoa asia mitä näistä kadun on se, että en tehnyt niitä aiemmin. Olisi vain pitänyt tunnustaa itselleen tosiasiat aiemmin (kovin suurella todennäköisyydellä en saisi ilmaiseksi) ja ryhtyä toimimaan sen mukaisesti. Tietysti olisi ollut paljon parempi, jos nuo olisivat tapahtuneet aidossa seurustelusuhteessa, mutta toisaalta olisin edelleenkin ilman näitä kokemuksia, jos en olisi koskaan tutustunut maksulliseen rakkauteen. Nyt jälkeenpäin on tietenkin helppo todeta miten elämä eteni, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan.

Ensi kerralla taidan vielä palata edellisen kerran aiheeseen...

Erakko Iso-Roballa

Kuten jotkut ehkä jo huomasivatkin, otsikko on sama kuin tänään Helsingin Sanomissa olleessa Ilkka Malmbergin jutussa. Kirjoitus löytyy myös netistä, mutta se on maksullinen, joten en voi sitä tähän linkittää. Lyhyesti sanottuna jutussa kerrottiin viime helmikuussa löydetystä yksinäisestä miehestä, joka kuoli jo toukokuussa 2005. Siitä miten posti oli täyttänyt miehen asunnon eteisen ja sekin kuinka mies oli maannut kaikki nuo vuodet kylpyhuoneen ovensuussa. Kirjoituksessa kerrottiin myös miehen työurasta ja harrastuksista sekä kodista ja tavoista. Myös yhteyksistä miehen omiin vanhempiin ja sukulaisiin kerrottiin tai siis siitä, että niitä ei ollut. Miksi minä sitten kerron tästä lehtiartikkelista? Enhän minä häntä tuntenut, enkä varmaankaan ole edes tavannut häntä koskaan.

Mutta minulla on kaksi syytä kirjoittaa tästä tapauksesta. Ensinnäkin minua hieman hämmästyttää kuinka tarkkoja tietoja tämän erakon elämästä on saatu, vaikka kukaan tuskin häntä tunsikaan. Jutussa ei mainita lähteitä, mutta varmaan työkavereita ja tuttavia on haastateltu. Lisäksi monista rekistereistä saa paljon tietoa ja kaikki nämä liitettynä yhteen kertonee paljon erakonkin elämästä. Onko kaikki sitten totta vai vain toisten ihmisten mielikuvia ja arvauksia kuolleen miehen elämästä, ei tokikaan tästä selviä varsinkin, kun päähenkilö ei ole kertomuksia vahvistamassa. Sinänsä olisi ihan mielenkiintoista lukea vastaava juttu itsestään, vaikka vielä hengissä olenkin. Se kertoisi varmasti paljon omista läheisistään ja ystävistään. Olisiko kuva itsestä samanlainen myös muiden silmissä vai olisiko siinä suuria eroja?

Mutta se varsinainen syy tälle blogi tekstille on se, että tuo kuollut mies olisin voinut olla minä. Tekstistä löysin itseni, vaikka monet yksityiskohdat ovatkin aivan erilaisia. Jotenkin tuo mies vain tuntuu olevan kuin kopio itsestäni. Ei hän kuitenkaan ollut "täydellinen" kopio, koska hän kirjoituksen mukaan olisi saanut solmittua ihmissuhteita ja olipa hänellä ainakin kaksi naissuhdettakin, mutta hän ei ollut halunnut päästää ketään elämäänsä. Tässä meillä kahdella onkin ehkä merkittävin ero, koska minä kyllä haluaisin päästää elämääni myös toisenkin ihmisen. Jos minä sattuisin kuolemaan nyt kotiini, tuskin olisin lähes kolmea vuotta kuolleena omassa kodissani, mutta helposti saattaisi useampikin kuukausi mennä ennen löytymistäni. Onneksi minulla on sen verran läheisiä elossa ja lisäksi työelämäkin suojaa tällaiselta kohtalolta.

Loppuun vielä lainaus kyseisestä tekstistä: "Mutta ei hän ollut tyytymätön elämäänsä. Tätä hän oli hakenut. Hän ei halunnut kuulua mihinkään vaan halusi olla rauhassa." Ensi kerralla joko jatkoa tälle tai sitten jatkoa edelliselle tekstille tai jotain ihan muuta...

17. Sari

17. Sari - Muodokas suutelija - *****

Tavattavissa: Tampereella
Tavattu: Alle viisi kertaa
Tapaisinko uudestaan: Ehdottomasti

Heti alkuun todettakoon, että muodokas tarkoittaa tässä tapauksessa isoja silikonirintoja, vaikka onhan Sarilla toki muitakin muotoja eli ei hän mikään anorektikko ole. Saria sai suudella ja kosketella vapaasti ja muutenkin kaikki sujui hyvin. Eri asennot kävivät hyvin ja juttukin luisti hyvin. Suuseksi oli oikein hyvää ja Sari oli muutenkin mukana toiminnassa. Mahdollisuus tavata myös Ramin kanssa, mitä en ole kuitenkaan vielä kokeillut. Sari oli todella mukava nainen ja minäkin tunsin oloni tervetulleeksi.

Ajatuksia Norasta ja Marianeidosta

Nyt olisi kyllä kerrottavaa ihan nykyhetkestäkin, mutta hoidetaan nyt näitä "vanhoja" ajatuksia ensin. Samalla saa ajankohtaiset asiat kehittyä rauhassa ja toivottavasti vielä hyvään suuntaan...

Norasta voisin sanoa samat asiat kuin Marista hieman aiemmin. Ainoana erona heidän välillään on ehkä Noran ammattimaisempi ote verrattuna Marin tyttömäisyyteen. Varsinkin ensimmäisellä kerralla Noran ammattimaisuus näyttäytyi etäisyytenä, mutta myöhemmin Norasta löytyi myös inhimillisempi puoli. Se toisaalta hieman yllättikin minut, koska Nora antoi ymmärtää tekevänsä töitä ns. liukuhihnana. Kun tähän vielä lisää sen ettei noinkin kauniin naisen kuin Nora tarvitsisi paljoa edes minun kaltaista seksinostajaa katsella, niin saamani kohtelu oli varsin hyvää.

Marianeidon tapaaminen olikin sitten hieman erilaisempi kokemus. Se oli hyvin kaksijakoinen päivä, koska ennen tapaamista kaikki meni hyvin, mutta tapaamisen aikana ei sitten enää mennytkään. Korostan kuitenkin, että syy ei ollut Marianeidossa, vaan minussa. Onneksi ei mitään kovin isoja virheitä tullut tehtyä, eikä varsinkaan tahallisesti. Keskustelussamme taisin vielä jopa normaaliakin huonommin töksäytellä sekavia vastauksiani. En sitten tiedä jäinkö Marianeidon muistiin huonossa mielessä vai en. Voihan ollakin ettei hän edes muista minua ja "huono" käyttäytymiseni meni vain jännityksen piikkiin.

Ensi kerralla mahdollisesti hieman mielenkiintoisempi nainen, jos ei muuta kerrottavaa ilmene...

16. Marianeito

16. Marianeito - Miestennielijä - ****+

Tavattavissa: Helsingissä
Tavattu: Kerran
Tapaisinko uudestaan: Kyllä

Heti alkuun sanottakoon, että otsikon miestennielijä on sanottu ihan positiivisessa mielessä. Marianeidosta sain aluksi kuvan viattomasta naisesta, mutta lähemmin tutustuessa hänestä saikin jo kuvan kokeneesta naisesta, joten siitä tuo otsikko. Marianeidolla on myös silikonit, jotka olivatkin ensimmäiset "läheltä" näkemäni silikonirinnat. Seksi on taaskin hyvää, voisi jopa sanoa sen olevan taatulla kotimaisella tasolla. Läheisyyttä jäin kuitenkin myös Marianeidon kohdalla kaipaamaan, tosin se ehkä johtui osittain myös itsestäni, koska en ollut ihan parhaassa mahdollisessa terässä tapaamisessamme. Mahdollisesti paremmin tutustuttaessa Marianeidon kanssa seksikin olisi ehkä läheisempää tai ainakin tällainen mielikuva minulle jäi.

15. Nora

15. Nora - Kaunis naapurin tyttö - ****+

Tavattavissa: Helsingissä
Tavattu: Alle viisi kertaa
Tapaisinko uudestaan: Kyllä

Nora oli hieman samanlainen "naapurin" tyttö kuin Marikin, mutta vastaavaa pikkutyttömäisyyttä ei Norassa kuitenkaan ollut. Mutta todella kaunis nainen Nora kuitenkin on, voisin jopa sanoa hänen olevan yksi kauneimmista ainakin tähän mennessä blogissani "esittelemistäni" maksullisista naisista. Seksi on myös hyvää, vaikka hieman etäinen olo jäikin varsinkin ensimmäisellä kerralla. Kaikki perusasennot onnistuivat hyvin ja muutenkin kaikki sujui ammattilaisen varmuudella. Läheisyyttä jäin erityisesti kaipaamaan, mutta muuta valittamista ei Norasta ole.

Molemminpuolisesta näyttelemisestä

Olen paljon miettinyt, onko kaikki maksullisessa seksissä kohtaamani pelkkää näyttelemistä vai onko joukossa ollut joku oikeasti minuun positiivisesti suhtautuva ihminen. En ole kuitenkaan loppujen lopuksi yhtään varma, onko kohdalleni sattunut tällaista todellista positiivista suhtautumista vai onko kaikki sittenkin vain näyteltyä. Toisaalta se olisi minulle tärkeää tietää, mutta eihän sitä kysyäkään voi. Tai voi toki kysyä, mutta vastauksen rehellisyydestä ei olisi takuuta eli ongelma ei välttämättä poistuisi. Miksikö se sitten olisi tärkeää tietää? Koska uskon, että se auttaisi minua tuntemaan paremmin naisia. Yhtenä ongelmanahan minulla on se, että en osaa sanoa mitään toisten (naisten) ajatuksista minua kohtaan. En siis tiedä, kuka mahdollisesti olisi minusta kiinnostunut ja kuka taas ei (oletan kuitenkin, että tällaisia naisia kuitenkin, vaikka heitä ei paljoa olisikaan, enkä nyt tarkoita pelkästään maksullisia naisia).

Jos (maksullinen) nainen käyttäytyy ystävällisesti, niin tarkoittaako se mitään? Pitääkö hän minusta tai olenko vain ok? Vai onko kyseessä vain palveluun kuuluva osa? Monesti olen näitä kysymyksiä pohtinut, mutta vastausta en ole saanut. Jotkut maksulliset naisethan ovat sanoneet inhoavansa kaikkia asiakkaitaan (varsinkin uransa lopettaneet ovat usein näin sanoneet). Pahinta tässä on juuri tämä ystävällisyyden näytteleminen, se sekoittaa minun ajatukset ihan täysin (inhotaan, mutta näytellään ystävällistä).

Entä minun näytteleminen? Minähän nyt olen muutenkin "erilainen", esimerkiksi onko nainen posliini vai ei tai kuppikoko eivät minulle merkitse juuri mitään, kuten olen jo aiemminkin todennut. Minulle riittää, että sen naisen kanssa olisi mukaavaa olla yhdessä. Mutta näyttelenkö minäkin? Mitä oikein etsin (maksullisesta) naisesta? Jos minä sittenkin etsin naisesta pelkkää fyysistä läheisyyttä? Siis suutelemisia, halauksia ja toki seksiäkin? Aidossa suhteessahan on myös henkisempi osa eli luottamus, toisen kunnioitus, välittäminen jne. Jos naiset jotenkin aistivat minusta tämän? Itse en kyllä tiedä onko asia näin vai ei. Mielikuvissa fyysiset asiat on vain niin paljon helpompi kuvitella. Pitäisi olla kokemusta niin tietäisi, mutta kuten on tullut jo monesti sanottua, niin ei ole.

Sorrunko minäkin sitten näyttelemiseen (lähinnä ystävällisyyden näyttelemiseen ja toisen miellyttämiseen saadakseni fyysistä läheisyyttä)? Maksullisten kanssa voin sanoa olleeni varsin rehellinen (olen kehunut vain, jos on ollut aihetta), mutta "tavallisen" suhteen osalta tilanne onkin hankalampi. Jotenkin takaraivossa takoo ajatus, että jos joskus pääsen suhteeseen, niin joutuisin näyttelemään (että kelpaisin toiselle), vaikka en haluaisi. Toivottavasti olen väärässä tämän suhteen.

Vähän sekavia ajatuksia tällä kertaa, mutta niin on elämänikin. :) Ensi kertaan...

Haluista

Monet minun kanssa vastaavassa tilanteessa olevat valittavat usein, että heitä panettaa jatkuvasti. Itseäni ei ole oikeastaan koskaan panettanut niin paljoa, että sitä pitäisi julkisesti valittaa, vaikka syytä varmasti olisikin ollut. Tätä on toki hankala verrata, kun ei tiedä paljonko puheista on todellista ja paljonko vain yleistä valittamista tai muuta höpinää. Tai ehkä minä vain osaan hillitä himoja paremmin? Oikeastaan minä taidan hillitä niitä liiankin hyvin, koska tämä on taas osa sitä turhaa kiltteyttäni, josta olen jo aiemminkin kertonut.

Olen kuitenkin huomannut, että viime aikoina minua ei ole enää panettanut. Tai siis on toki panettanut, mutta ei siten, että pitäisi jatkuvasti olla menossa sihteerien luokse. Jotenkin tuntuu, että minä olen jo kyllästynyt (maksulliseen) seksiin, vaikka eihän minulla siitä juuri kokemusta ole (vieläkään). Partnereita on toki paljon, mutta kertoja on vähän. Ehkä siinä on vain se, että takaraivossa on tieto käynnin ainutkertaisuudesta. Eli maksullisissa käynnin jälkeen on taas ilman seuraa. Olen huomannut saman asian vaivaavan minua myös käyntien aikana, sitä jatkuvasti miettii kohta edessä olevaa poistumista. Ikäänkuin "jäähyväisten" jättö olisi toistuvasti edessä. Kyllä sitä silti kerran tai parikin kertaa kuussa tulee käytyä sihteerin luona, mutta aika vähänhän se on. Onhan se toki tyhjää parempi, mutta ei lähellekään hyvän parisuhteen määriä.

Minä en siis oikein osaa nauttia siitä pienestä hetkestä täysin. Osaltaan se johtuu edellä mainitsemastani "jäähyväisten" jättämisestä, mutta toinen syy on naisen nautinto. Minä koen jotenkin olevan vastuussa toisen nautinnosta ja monesti oma mielihyvä jää sitten vähän unohduksiin. Maksullisessa seksissähän sitä toisen nautintoa ei ehkä pitäisi ajatellakaan, mutta minä en ainakaan oikein pysty pitämään toista ihmistä välineenä, johon masturboin omat himoni. Kuten olen joskus todennutkin, minä voin masturboida ihan itsekin kotosalla ilman maksullista naista.

Miten sitten kävisi, jos joskus olisin suhteessa? Osaisinko nauttia tilanteesta vai saisinko edes sanottua omia mielihalujani? Yksinkertaisesti sanottuna en tiedä. Toisaalta toivon suhdetta, mutta samalla pelkään sitä. Mielenkiintoinen paradoksi, josta ehkä lisää joskus myöhemmin...

Ihastumisesta

Alkuun taas hieman korjausta edelliseen kirjoitukseen. Kerroin listasta, johon nimesin hyvää seuraa (hyvän seksin ohella) tarjoavia maksullisia naisia. Jotta ei nyt jää epäselväksi, niin listalla on vain tässä blogissa tähän mennessä kertomistani naisista parhaat. Todellisuudessa tällä listalla on muutama muukin todellinen helmi, joista kerron myöhemmin tässä blogissa. Lista siis päivittyy ajan kuluessa ja blogin edistyessä. Mutta nyt mennään varsinaiseen aiheeseen...

Tästä aiheesta varoitellaan paljon ja puhutaan vielä enemmän. Ja kuten voitte arvata minulla on tästäkin kokemusta. :) Melkein koko ajan minulla on ollut joku nainen, johon olen ollut ihastunut. Yleensä se on ollut maksullinen nainen, joskus harvoin joku "tavallinen" nainen. Tätäkin olen pohtinut, että mistä se johtuu. Suurimmassa osassa tapauksista (ehkä jopa kaikissa?) minulla ei ole ollut todellisia mahdollisuuksia saada kyseistä naista "omaksi" (syistä saatan kirjoitella joskus myöhemmin), ainakaan pitempään suhteeseen, mutta silti tuo ihastumisen tunne on aina löytänyt kohteensa.

Parhaimman itselleni antamani selityksen mukaan se johtuu muutamasta asiasta, joita kohteena oleva nainen on minulle tehnyt. En rupea tässä erittelemään näitä asioita, mutta eräänlaisesta halipulasta on kyse. Sisänsä mielenkiintoista, että minut on varsin helppo hurmata, sillä eihän yleensä tällainen tunteiden "manipulointi" pitäisi olla näin helppoa. Vain muutama pikkujuttu ja minä olen myytyä miestä ja nimenomaan muutamalla yksinkertaisella teolla. Esimerkiksi ulkonäöllä ei ole paljoakaan merkitystä (muutenkin olen huomannut arvostavani naisen ulkonäössä sellaisia asioita, joista ei yleensä puhuta kauneudesta puhuttaessa).

Onnekseni olen huomannut, että ihastumisen tunne on ollut aina vain yhteen (yleensä maksulliseen) naiseen kerrallaan. Myöskin siviilisääty on jollain oudolla tavalla vaikuttanut kohteen valintaan eli sinkut ovat vieneet tunteeni varattujen edestä. Toisaalta tämä hieman hämmästyttää minua, koska eihän tunteiden kohdatta pitäisi pystyä valitsemaan? Mutta silti näin on käynyt, mikä on ehkä hyväkin asia, koska sopivan naisen kohdalle sattuessa näistä "turhista" ihastumisista ei olisi niin paljon haittaa (muut ihastumiset häviäisivät saman tien tai näin ainakin olettaisin).

Huomatkaa myös, että kerroin nyt ihastumisesta en rakastumisesta. Jälkimmäisestäkin voisin joskus kirjoitella, jos vain joskus saan siitä omakohtaista kokemusta. Mutta ensi kertaan...

Ajatuksia Marista ja Jessicasta

Ennen kuin aloitan varsinaisesta aiheesta, niin muutama täsmennys vielä. Rapsat ovat siis aikajärjestyksessä sen mukaan, koska olen kyseisen sihteerin tavannut ensimmäisen kerran. Joten edelliset rapsat (Mari & Jessica) käsittelevät kokemuksiani viimeisen parin vuoden ajalta. Tämän takia muistikuvani ovat hieman hatarat muutamista sihteereistä. Jotkut välihöpinät ovat taas sitten ehkä lähempänä nykyhetkeä, tosin monia asioita olen pohtinut "urani" varrella, joten tarkkaa aikaa on toki vaikea sanoa. Mutta nyt asiaan...

Mari oli vaihteeksi mukava sihteeri ja hänen luonaan tuli käytyä useamman kerran. Mari on kaunis ja mukava nuori nainen kuten aiemminkin jo kerroin. Hänestä voi hyvinkin käyttää sanoja "naapurin tyttö", tosin ei minun naapurissa ole koskaan asunut ketään noin kaunista naista. Mari oli hyvää seksiseuraa, mutta ei sitä mitä minä etsin. Kai se täytyy tässä jo tunnustaa, että en minä ensijaisesti seksiä osta, vaan minä ostan seuraa. Jos oikein hyvin käy, niin saa seuraa ja seksiä. Ja jos "huonosti" käy, niin sitten pelkkää seksiä. Tähän mennessä en juurikaan ole sitä seuraa löytänyt. Annatypy tietenkin tarjosi seuraa, sekä mahdollisesti AnnaEmilia ja ehkä myös Bellakin. Kahdesta jälkimmäisestä en osaa varmuudella sanoa, kun en kumpaakaan nähnyt kuin kerran, mutta ilmassa oli merkkejä hyvästä seurasta. Nyt tähän listaan voisin ehkä lisätä myös Marin. Tosin listalla samaan "seuraan" AnnaEmilian ja Bellan kanssa, sinne jonnekin Annatypyn alapuolelle.

Jessicasta taas ei ole oikeastaan mitään lisättävää. Normipano kuten olen tainnut aiemminkin todeta tällaisesta tapauksesta. Eli ei juurikaan mitään sellaista, mitä minä olen etsimässä. Mutta kuitenkin ihan mukava kokemus.

Ensi kerralla saattaakin olla sitten taas jotain ajatelmia...

14. Jessica

14. Jessica - Perusseksiä - ****

Tavattavissa: Helsingissä
Tavattu: Kerran
Tapaisinko uudestaan: Mahdollisesti

Jessica oli taas jo monta kertaa aiemminkin koettua perusseksiä. Ei "turhia" lämmittelyjä tai jäähdyttelyjä ollut koettavissa, vaikka seksi muuten olikin ihan ok. Kroppa oli kunnossa ja muutenkin palvelut sujuivat hyvin. Suuseksin alottamisessa oli ehkä hieman turhaa kiirettä, vaikka ei siitä haittaa ollutkaan. Jessica oli kuitenkin sellainen peruskohtelias nainen, joka aktin lopuksi vielä vaihtoi muutaman sanankin. Kokemuksena Jessica oli hyvää keskitasoa, mutta ei kuitenkaan vieläkään etsimääni seuraa.

13. Mari

13. Mari - Nuori ja nätti - ****+

Tavattavissa: Nykyisin Espoossa
Tavattu: Alle viisi kertaa
Tapaisinko uudestaan: Kyllä

Mari tunnetaan ehkä paremmin nimellä Mari B. Mari oli oikein miellyttävä kokemus ja hänen luonaan tuli käytyä useamman kerran. Vastassa oli mukava "naapurin" tyttö, nätti ja haluttava, mutta myös jotenkin määrätietoinen. Samalla Mari on kuitenkin hieman pikkutyttömäinen, joten kuva hänestä jäi hieman ristiriitaiseksi, vaikka kokonaisuudessa ei ollut mitään valittamista. Isoista rinnoista pitäville Mari ei oikein sovellu, mutta minusta Marin rinnat olivat oikein nätit. Eihän ne tosiaan maailman suurimmat ole, mutta rinnoissahan kokoa tärkeämpää onkin muoto. Seksi oli todella hyvää, ei tosin ihan parasta tähän mennessä kokemaani, mutta lähelle kärkeä menee. Läheisyyttä jäin jonkin verran kaipaamaan, mutta kaikki olikin sitten kohdallaan. Muutamalla kerralla oli jopa ihan hyvää jutusteluakin.

Syitä ja selityksiä

Jokainen saa itse päätellä, mitkä ovat syitä ja mitkä selityksiä, mutta tässäpä niitä on lisää. Samalla myöskin vähän yhteenvetoa kahdesta edellisesti kirjoituksestani.

Raha on myöskin yksi syy tilanteeseeni. Jos olisi päässyt elämän alkuun edes nollilta, niin minä olisin tyytyväinen. Tilanne toki parantuu koko ajan (hitaasti, mutta varmasti). Enkä tarkoita, että olisi pitänyt syntyä kultalusikka suussa tai edes hopealusikka, vaan ainostaan olisin toivonut edes nollatasolta lähtemistä. Tulen kyllä kohtuullisesti toimeen eikä minua elättää tarvitsisi, mutta kaikkea mahdollista en pysty toteuttamaan. Aidon kumppanin kohdalla rahalla ei tietenkään olisi niin väliä, mutta ei sitä oikein kiistääkään voi ettei rahalla olisi merkitystä.

Iästäni alkaa myöskin tulla yksi ongelma. Vaikka ei sitä vielä edes kolmeakymmentä olekaan, niin sitä on kuitenkin ihan liikaa. Minä olen jo 15 vuotta ajastani jäljessä eli minä olen samassa tilanteessä kuin teininä. Kun en ole tähän mennessä kelvannut kenellekään, niin päivä päivältä mahdollisuudet huononevat. Minä jopa hieman ymmärrän naisia tässä asiassa, eihän kukaan ota töihinkään kolmikymppistä, jolla ei ole yhtään työkokemusta. Onhan seurustelu toki eri asia kuin työsuhde, mutta naisillahan on sitä valinnan varaa jopa liikaakin, joten minut onkin sitten helppo siirtää "listalla" viimeiseksi. Ikä myöskin rauhoittaa sekä vakavoittaa ja nostaa rimaa, koska ei ole enää aikaa etsiä vaan pitää löytää se oikea.

Kyseessähän on tavallaan kilpailu, jossa nopeat syövät hitaat ja kuten olen aiemmin kertonut, niin minä kuulun hitaisiin (kohteliaisiin, jotka antavat tilaa etuilijoille), eli sitä härskiyttä puuttuu. Ja tavallaan tästä tulee myös kierre, kun naiset huomaavat, että toi ei oo kelvannut kenellekään, niin se jotenkin vie loppujenkin kiinnostuksen pois. Jotenkin sitä tuntuu, että ns. "paremmat" naiset eivät tällaista miestä huoli, vaikka minä ainakin pitäisin todella kaksin käsin kiinni sellaisesta "lottovoitosta". Tosin minulle ei kyllä ole paljoakaan merkitystä, olisiko kumppanini ns. "parempi" nainen tai "huonompi" tai jotain siltä väliltä.

Ja lopuksi hieman yhteenvetoa...

Kaikesta selittelystä huolimatta on vain kaksi syytä, jotka aiheuttavat nykyisen tilanteeni. Ensimmäisenä syynä on turha kohteliaisuus/kiltteys/ujous, jonka takia ei tule otettua kontaktia kiinnostaviin naisiin. Toisena syynä on "tylsyys" eli minua lähestyvät naiset pitävät minua tylsänä, koska en kiertele baareissa pitkin iltoja.

Vika on siis todellakin siellä peilissä, ei missään muualla, tosin ei ne olosuhteetkaan ole aina niin hyvät olleet. Eikä sitä vikaa oikein muistakaan voi etsiä, vaikka ainahan suhteessa on myös toinen osapuoli. Tärkein huomio on siis itsensä kehittäminen, joka on huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty. Ja koska sitä pitäisi olla oma itsensä, niin pelkkä näytteleminen tuskin auttaisi. Itsensä muuttaminen ei muutenkaan ole helppoa, mutta ehkäpä sitä ajan mittaan onnistuu edes vähän petraamaan. Oikeastaan tämä blogikin on osa sitä kehittymistä.

Oikein lyhyesti sanottuna minun tilannettani voisi kuvata seuraavasti: "Yksikään nainen ei ole minua kysynyt, eikä yksikään nainen ole suostunut minun ehdotukseen."

Tämän jälkeen oli tarkoitus laittaa rapsaa, mutta taas on tapahtunut niin paljon, että saa nyt nähdä mitä seuraavaksi tulee...

Syitä nykyiseen tilanteeseen

Alunperin minun piti pohtia tällä kertaa lähinnä syitä nykyiseen tilanteeseen, mutta ensimmäisessä osassa (ed. kirjoitus) ei vielä päästy asiaan. Eli miksi tilanne on se, mikä se nyt on (eli suhteeni ovat vain maksullisia seksisuhteita).

Ensimmäiseksi tunnustus eli minulla on alkoholiongelma. Nyt kaikille tuli mielikuva elämänsä ryypänneestä puistokemististä, joka käy kirjaston koneilla kirjoittelemassa blogia aina, kun pää on vähän selvempi, eikö tullutkin? :) Mutta asia ei ole näin. Sillä eihän minun ongelmani ole varsinainen ongelma, sillä alkoholi ei maistu juuri ollenkaan. En ole absolutisti, uskovainen tai muukaan tiukkapipo, joten alkoholinkäyttö ei sinänsä ole ongelma (ei oma, eikä muidenkaan). Mutta viina ei vaan maistu ja lisäksi jo verraten pienistä määristä tulee huono olo, lähinnä päänsärkyä. Maistumattomuus taas johtuu siitä, että olen ns. supermaistaja eli monet vahvat maut (ja jopa hajut) kuten alkoholi, mausteet, sipuli, kahvi, jne. menevät tavallaan "yli". Onneksi päiväkahveilla on tarjolla muutakin kuin kahvia, eikä alalla ole pakollisia liikelounaita. :) Lisäksi vanhempani eivät käyttäneet kotona ollenkaan alkoholia ollessani lapsi, joten sitäkään kautta ei ole tullut tapaa ryypätä. Minulle ei siis ole fyysistä eikä henkistä "himoa" alkoholiin ja tässä viinan huuruisessa maassa sitä joutuu selittelemään usein.

Mutta miksi se sitten on ongelma? Ongelma siitä tulee sitä kautta, että baarikierrokset jäävät väliin. Ja sehän tarkoittaa sitä, että minä tapaan huomattavasti vähemmän naisia kuin muut miehet. Tämä lisättynä miehisellä työympäristöllä ja miesvaltaisilla harrastuksella tarkoittaa hienosti sanottuna kohtaanto-ongelmaa (minä ja minulle sopivat naiset emme kohtaa kovinkaan usein). Ehkä sitä pitäisi sitten ruveta ryyppäämään oikein kunnolla? Tuskinpa sentään, ei se varmaan kovin järkevää olisi eikä vanha koira enää uusia temppuja opi. :)

Toinen syy nykyiseen tilanteeseen on löytyy sieltä kuuluisasta peilistä. Tästä kirjoittelinkin jo osittain edellisellä kerralla ja taisin viitatakin tähän. Eli minä olen liian kohtelias ja jopa kiltti ihminen. Pitäisi olla paljon härskimpi, esimerkiksi silloin harvoin, kun on joku nainen kiikarissa, niin pitäisi vain käydä kiinni. Eikä välittää siitä, että onko nainen varattu vai ei (no ei sentään, näin härskiä minusta ei kyllä tule) Tai rohkeasti vongata kaikilta, joku saattaisi kuitenkin suostua. Mutta ei, minä olen minä, nuo eivät vain ole minua, eivätkä kuulu tapoihini. Tämä on näkynyt myös vieraillessani sihteerien luona ja tästä olenkin rapsoissani maininnut (esimerkiksi Bella ja myöhemmin muutama muukin). Eli kun tulee uusi tilanne, niin en oikein osaa tehdä mitään, kun pelkään satuttavani tai loukkaavani toista, mutta onneksi olen nopea oppimaan. :) Haittana tästä on tietenkin huono ensivaikutelma ja se sitten pilaakin ne harvat mahdollisuuteni.

Tässäkin asiassa olisi pitänyt silloin nuorena panostaa paljon enemmän, vaikka sitä varoiteltiin, että ei noin nuorten kuulu vielä seurustella jne. Tosin minä kuuluin jo silloin näihin ns. päähän potkittuihin, joten sekin kyllä omalta osaltaan vähensi muiden seurassa liikkumista (ja erityisesti tyttöjen näyttäytymistä minun seurassa). Ja onhan sitä päähän potkimista tullut kohdattua myös kouluaikojen jälkeenkin. Välillisesti lähipiiristäni johtuen myös opiskelijatytöt välttelivät minua (en rupea tässä tarkemmin asiaa kertomaan, mutta kyseessä oli täysin minusta riippumaton asia, mutta sain siitä kuitenkin kärsiä).

Syntilista näyttääkin olevan aika pitkä, jatketaan taas ensi kerralla...

Minä ja naiset

"Jos mies pystyy ensi silmäyksellä vakuuttamaan baaritiskillä olevalle naiselle pystyvänsä hakkaamaan tämän henkihieveriin silmääkään räpäyttämättä, lähtee kyseinen nainen miehen mukaan."

En tiedä pitääkö tuo paikkaansa, mutta uskoisin siinä kuitenkin olevan ainakin vähän myös totuuden siementä. Ainakin itsevarmuutta korostetaan paljon ja tuollaisella miehellä sitä varmasti olisi. Minä itse en taas tuollaisen vaikutelman luomiseen pysty, pikemminkin vaikutus on päinvastainen eli ujo pikkupoika, joka herättää sääliä. Toivoisin kuitenkin, että minä en ainakaan herättäisi pelkoa naisissa, koska se veisi minulta pois lähes viimeisenkin vahvuuteni. Uskoisin kuitenkin, että minä herätän edes joitain tunteita eli tästä on hyvä jatkaa. :)

Olen nimittäin pohtinut mitä sellaista minulla olisi naisille tarjottavana, josta joku voisi olla oikeastikin kiinnostunut. Ja kuten voitte arvata, se lista on lyhyt (ja täsmennykseksi, että kyse ei ole seksiin liittyvistä asioista, vaikka lyhyydestä puhutaankin). :)

Tällä listalla ensimmäisenä on turvallisuuden tunne. Kun ajatellaan kaikkea (lähisuhde)väkivaltaa, alkoholin aiheuttamaa turvattomuutta, taloudellista hyväksikäyttöä ja jopa seksuaalista väkivaltaa, niin ainakin näiden asioiden puolesta voisin tarjota turvallisuutta. Turvallisuudentunteeseen kuuluu toki myös henkisempi osa, mutta sen suhteen en sitten osaakaan sanoa varmasti onnistuisinko myös sen luomisessa. Luotettavuutta minusta varmasti löytyisi (jos joskus joku kertoisikin jotain salassapidettävää, niin en varmasti sitä ulkopuolisille kertoisi ja muutenkin pidän lupaamani), mutta riittäisikö se? Edellisessä kappaleessa viittasinkin jo tähän ensivaikutelmaan, joka varmasti vaikuttaa myös tähän. Fyysisen turvallisuudentunteen luomisessa uskoisin onnistuvani, koska minusta ei kyllä olisi toista ihmistä nöyryyttämään, mikä taas osaltaan onkin taas yhtenä syynä nykyiseen tilaani (jos kuulostaa oudolta, niin tähän tullee selvyyttä myöhemmin tässä blogissa). Henkinen turvallisuudentunne taas helposti korostuu fyysisesti turvallisessa suhteessa, joten siksi toivoinkin edellä etten herättäisi pelkoa naisissa. Sitäkään en tiedä, että miten paljon naiset tällaista "tunnetta" arvostavat nykyään, mutta uskoisin ainakin huonoja kokemuksia miehistä omaavien naisten tätä jonkin verran arvostavan.

Toisena tällä listalla on läheisyys. Tai ehkä hellyys olisi parempi sana, sillä tässäkin tapauksessa fyysinen läheisyys (eli hellyys) onnistuisi paremmin. Henkinen läheisyys on taas vaikeampaa, enkä tiedä onnistuisinko siinä. Onhan huomattavasti helpompaa halata toista tai ottaa syliin kuin saada toisessa aikaan samat tuntemukset henkisen yhteyden avulla. Minä kyllä luotan enemmän tekoihin kuin sanoihin, joten ehkäpä tekojen kautta voisi henkinenkin yhteys avautua. Valitettavasti olen huomannut, että puheet tahtovat merkitä enemmän kuin teot (tai tekemättä jättämiset). Tällä tarkoitan esimerkiksi puheita toisen rakastamisesta, mutta silti kohtelee toista huonosti.

Nyt minä kyllä eksyin vähän aiheesta, mutta eiköhän tämä tästä...

Varsinainen blogin alku

Tästä siis alkaa varsinaisesti tämä blogi tällä sivustolla eli aiemmat tekstit olivat "parhaat" poiminnot sihteeriopiston sivuilla olevasta blogista. Tästä eteenpäin molemmat blogit ovat samassa vaiheessa. Jos joku haluaa kommenteida anonyymisti joitain vanhoja tekstejä, joita ei tässä ole, niin laittakoon kommentit tämän tekstin yhteyteen.

Viimeinen kerta

Otsikko ei viittaa viimeiseen maksulliseen seksikokemukseeni, vaan viimeiseen kertaan Annatypyn kanssa. Tai oikeastaan viimeiseen kertaan, kun yritin ostaa seksiä Annalta. Kuten useasti aiemmin, olin tiedustellut sopivaa ajankohtaa tapaamiselle, mutta tällä kertaa se pommi sitten putosi. Anna ilmoitti, että ei voi enää ottaa minua vastaan, koska hän oli tehnyt päätöksensä lopettaa seksin myyminen. Minä tietysti kohteliaana toivotin Annalle hyvät jatkot ja tavallinen seksinostaja olisi tämän jälkeen tietenkin ottanut seuraavan naisen numeron ja soittanut hänelle.

Mutta minä en näin tehnyt. En todellakaan, sillä tuo ilmoitus todella kolahti syvälle. Ja pahasti. Tämä on taas näitä ihmeellisyyksiä, joita minulle on tapahtunut ja tässäkään tapauksessa ei oikein tiedä tarkalleen miksi. Tiesin hyvissä ajoin, että Anna tulee piakkoin lopettamaan, eikä minulla ollut minkäänlaista suhdetta Annaan (maksullisen seksisuhteen lisäksi), mutta silti se tuntui pahalta. Uskallan jopa väittää, että Anna ei tiedä kuka minä olen, niin tavallinen "vaihtosuhde" meillä oli, joten eihän minulla olisi mitään syytä pahoittaa mieltäni tästä?

Minua ei tuolloin oltu koskaan oikeasti jätetty (koska en ollut kunnolla seurustellutkaan), joten en tiennyt, miltä jätetyksi jääminen tuntuisi, mutta uskoisin, että tunne olisi hyvin samankaltainen. Tällä kertaa tunne ei sitten ollutkaan ihan lyhytaikainen, vaan se kesti useita päiviä. Seksiäkään ei tehnyt mieli ostaa moneen kuukauteen. Mutta aika parantaa haavat tai ainakin aika tekee haavoista sellaisia, että vihdoin pääsee niiden yli.

Mutta kun on oikein pohjalla, niin siinä on se hyvä puoli, että suunta voi olla vain ylöspäin. Niin myös tällä kertaa ja samalla pääsemmekin ajassa selvästi eteenpäin. Näihin aikoihin muutin myös tänne pääkaupunkiseudulle, joten seuraavat rapsat ovatkin sitten pääkaupunkiseudun naisista...

Ajatuksia Kristiinasta ja pettämisestä

Jutun otsikko saattaa hieman hämätä, mutta jos loppuun asti jaksaa lukea, niin eiköhän se selviä.

Alkuun kuitenkin pieni kevennys, muuten menee jutut liian synkiksi. Vaikka kyllähän sitä sanotaan, että totuus tekee kipeää.
Annasta kertoessani kuvasin orgasmia taivaalliseksi ja tästä tuli mieleeni yksi (vanha) vitsi. En muista mistä tämän kuulin/luin (voi olla jopa tämä foorumi), mutta koska se sopii tähän, niin tässäpä tulee.
Eli tarina kertoo millaisia orgasmeja nainen voi saada. Niitä on neljä erilaista, uskonnollinen, positiivinen, negatiivinen ja näytelty orgasmi. Uskonnollisen orgasmin tunnistaa siitä, kun nainen hokee hekuman huipulla jotain tyyliin: "Voi hyvä Jumala". Positiivisen orgasmin taas tunnistaa postiivisista sanoista: "Jees, ihanaa". Negatiivisen kohdalla nainen usein sanoo: "Voi ei". Näytellyn eli feikkiorkun saadessaan nainen sanoo: "Voi Pekkis, ku sä oot hyvä sängyssä".

Tästä voikin sitten päätellä, minkä orgasmityypin allekirjottanut on yleensä onnistunut naiselleen antamaan.

Mutta takaisin asiaan eli Kristiinaan. Hän oli siis Annan jälkeen toinen (maksullinen) nainen. Seksi oli ihan hyvää, vaikka ei Annan tasolle päästykään, koska se oli vain pelkkää seksiä ilman tunnetta läheisyydestä. Tosin ihan hyvää seksiä. Mutta nyt siitä pettämisestä...

Eli Anna oli lopettelemassa ja minä rupesin etsimään uutta sihreerikköä ja ensimmäinen, jonka sain kiinni ja pääsin tapaamaan oli Kristiina. Hänen luona käytyäni oloni oli kuitenkin kuin pettäjällä konsanaan. En oikein tiedä miksi? Anna ei tosin vielä ollut lopettanut, joten kävin tavallaan vuorotellen Annan ja Kristiinan luona. Mutta kyseessähän oli kuitenkin puhtaasti maksullinen seksisuhde kumpaankin (Yhdellekään maksulliselle naiselle en ole koskaan sanonut mitään sellaista, että haluaisin seurustella tai että olisin ihastunut/rakastunut kyseiseen naiseen, vaikka joukossa on kyllä muutama, joille olisin näin halunnut sanoa) ja silti tuli tuollainen tunne.

Ehkä se vain johtui siitä, että Annan kanssa oli kuitenkin aika monta yhteistä hetkeä takana (minun näkökulmasta, tuskin kovinkaan monen muun). Edelleen Anna on lukumääräisesti panoissa mitattuna ylhäisessä yksinäisyydessään. Joku voisi tietysti sanoa, että Pekkis on nyt vain päässyt naisen makuun ja ihastunut ilotyttöön, mikä varmastikin oli totta, koska kyseessä oli mukava nainen ja minulla paljon yksinäisyyttä. Oli miten oli, tunne kuitenkin häipyi aika nopeasti, vaikka mä pidän itseäni aika uskollisena muutenkin (esim. en osta seksipalveluita, jos on olemassa edes mahdollisuus, että syntyisi suhde jonkun naisen kanssa). Ehkä sitä vain jotenkin tajusi, että ei tässä nyt oikeasti tarvitse olla huolissaan pettämisestä vaan jostain ihan muusta.

Ja myönnetään nyt sekin, että mä en todellakaan ole mikään puolustelemaan/syyttämään ketään todellisesta pettämisestä, se ei ole tamän jutun pointti, vaikka itse en oikeasti olekaan ketään pettänyt (ei ole ollut ketään ketä pettää) enkä kyllä pettäisi, jos joskus mahdollisuus uskollisuuteen tulee.

Ajatuksia Annasta

Nyt palataan ajassa useita vuosia taaksepäin aikaan, jolloin oleskelin pääasiassa hieman pohjoisempana kuin nyt. Pitkään mielessäni oli ollut tavoitteena käydä maksullisen naisen luona. Valinnanvaraa ei paljoa ollut, mutta onneksi joukkoon osui ainakin yksi todellinen helmi. Ensimmäinen kertani oli siis Annatypyn kanssa. Ja täsmennetään nyt vielä sen verran, että kyseessä oli siis todellakin ensimmäinen kerta naisen kanssa ei vain maksullisen naisen kanssa eli poikuus meni. No, olihan tuota ikääkin jo kertynyt yli kahdenkymmenen, joten olihan se jo aikakin. Tarkkaanottaen kyseessä oli syntymäpäiväni, kun tapasin Annan ensimmäisen kerran. Oli muuten ehdottomasti paras syntymäpäiväni, sen verran upea nainen Anna oli (ja on varmasti vieläkin).

Mutta palataan siihen ensimmäiseen kertaan vielä. Olin silloin todella hermostunut, sillä eihän minulla ollut juuri minkäänlaista kokemusta naisista aiemmin, mutta todella hyvin Anna osasi hoitaa tilanteen. Jälkeenpäin ajatellen alkujännityksestä selviydyttäni, en jännittänyt sen enempää kuin nytkään mennessäni uuden sihteerin luokse. Muutenkin ensimmäinen kerta oli aika hyvä. Orgasmi oli ehkä pieni pettymys, mutta sekin varmaan johtui ylisuurista odotuksista eli sitä odotti jotain megasuurta ja saikin vain sen "normaalin" taivaallisen orgasmin. Mutta enemmän siitä jäi mieleen se, että sain ensimmäisen kerran olla Naisen lähellä ja kosketella toisen kehoa. Kävellessäni pois Annan luota mielessäni oli vain yksi ajatus: "Tätä pitää saada lisää".

Ja kyllähän sitä saikin, useita kertoja (tarkka määrä jääköön salaisuudeksi), mutta todetaan nyt, että moottoritien rakentaminen tuli todella tutuksi (siihen aikaan rakennettiin Lahti-Heinola moottoritietä). Nuo kerrat olivat todellakin ainutlaatuisia "oppitunteja" naisen kehoon (vaikka en minä voi vieläkään sanoa, että minä jotenkin tuntisin naisen kehoa, naisista nyt puhumattakaan). Kaikki ne hyväilyt ja koskettelut ympäri toisen kehoa (ja Annalla oli kyllä kroppa todella hyvässä kunnossa) ja pääsihän sitä tutkimaan hieman tarkemmin tuota jokaisen Naisen lähes pyhää Ruusunnuppua. Anna oli todellakin sopiva valinta, eikä hänestä kyllä jäänyt mieleen mitään negatiivista.

Kaikki menikin hyvin, kunnes Anna kertoi lopettelevansa ja minä olin siis jäämässä ilman naista (siviilipuolella ei siis tilanne ollut yhtään parempi), mutta tästä lisää ensi kerralla...