Lisää erityisherkkyydestä

Liekö sattumaa tai ei, niin viime aikoina on puhuttu, että erityisherkäksi leimattaisiin aivan liian helposti. Sehän tässä onkin vaarana, että liian moni "normaali" löytää itsestään erityisherkän piirteitä ja sitten me kaikki olemme erityisherkkiä. Noissa testeissä onkin se huono puoli, että moniin kohtiin voi vastata miten vain, kun vain hieman ajattelee asiaa eri kantilta. Esimerkiksi väitteet "olen luova" tai "olen hyvä huomaamaan uusia mahdollisuuksia" ovat sellaisia, että aika moni vastaa sen enempää ajattelematta myötävästi. Erityisherkkyys onkin vähän kuin adhd tai joku muu vastaava "muoti-ilmiö" eli pikaisesti tutkimalla jokaisesta löytyy sopivia piirteitä haluttuun lopputulokseen. Itse pitäisin kuitenkin tarvetta omaan tilaan ja esimerkiksi joukkotapahtumien välttelyä varmempana merkkinä kuin noita aiempia kohtia. Jos oikein varma haluaisi olla, niin silloin pitäisi käydä EEG-tutkimuksessa (ElektroEnkefaloGrafia) eli aivosähkökäyrätutkimuksessa, sillä hermostosta voidaan havaita erityisherkkyys.

Jos erityisherkkyyttä miettii suhteessa maksulliseen seksiin ja yksinelämiseen, niin ehkä se antaa itselleni yhden vastauksen. Maksullinen seksi antaa suhteellisen helposti (seksuaali)kontaktin, mutta samalla se mahdollistaa tarpeen omaan tilaan. Vastaavasti taas parisuhde on haastava oman tilan suhteen. Yle:n jutussa oli esimerkkihenkilö, joka oli onnistunut ratkaisemaan tämän siten, että molemmilla puolisoilla oli omat kodit. Iäkkäämmilla tämä on varmasti toimiva ratkaisu, mutta miten se toimisi, jos olisi vaikka yhteisiä (pieniä) lapsia? Tosin allekirjoittaneella alkaa kohta olla lapsen saaminen biologinen mahdottomuus ainakin oman ikäisteni naisten kanssa (niin nopeasti se aika vain menee). Toisaalta en ole koskaan edes "uskaltanunt" haaveilla lapsista, sillä miehenä tarvitsisin siihen kumppania ja jo se on tuntunut niin kaukaiselta ajatukselta, että en ole koskaan pitänyt ajatusta kovin todennäköisenä. Ehkäpä siksi se ei tunnu niin kovalta pettymykseltäkään.

En tiedä, että pitäisikö minulla olla tuollainen järjestely eli asuminen eri osoitteessa kumppanin kanssa. Jos pitää, niin se vaikeuttaa entisestään mahdollisuuksiani löytää ketään. Siis ne olemattomat mahdollisuudet kutistuvat vain entisestään.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että erityisherkkyys ei ole sairaus tai virallinen diagnoosi, se on persoonallisuuden piirre. Eikä erityisherkät ole mitenkään parempia ihmisiä, olemme vain hieman erilaisia ja tarvitsemme ehkä hieman enemmän aikaa totuttautua erilaisiin tilanteisiin. Yhtenä esimerkkinä voisi olla taustahäly, jotkut "sietävät" kovempaa taustahälyä ja toisia jo pienikin taustahäly häiritsee. Tai vaikka auton parkkeeraaminen, toisille se on helpompaa kuin toisille.

Ja ehkä siinä voi olla jotain positiivistakin: http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/suorat_sanat/psykiatri_juhani_mattila_ujo_on_johtaja_ainesta

Erityisherkkä

Useammaltakin suunnalta on tullut kyselyjä/kehoituksia kirjoittaa lisää, jotta koitan nyt viimein aktivoitua todella kirjoittamaan. Lupailin jo viimeksi, että uutta tekstiä tulisi jo ennen vappua, niin vain ehti jo juhannuskin mennä. :) Yhtenä syynä tähän on ollut minun mieleeni sopivat kevät- ja kesäsäät, jotkut ovat toki valittaneet kylmyydestä, mutta se ei ole minua haitannut. Sateisuus on toki ikävää, mutta silloinhan voi vaikka kirjoitella blogitekstejä. :) Oikeasti kirjoittamattomuuteni syynä on muiden juttujen aiheuttamat "kiireet" (lue: laiskuus). Jonkin verran taustalla myös kyllästymistä ja sitä tunnetta, että kaikki on jo tullut sanottua, mutta toisaalta ainahan sitä tulee jotain uutta näkökulmaa esille ja jopa näinkin harmaan miehen elämässä tapahtuu jotain, kun vain aikaa kuluu tarpeeksi.

Mutta nyt otsikon aiheeseen, viime talvena silmiini osui Yle:n uutisjuttu (http://yle.fi/uutiset/erityisherkka_voi_ahdistua_avoliitosta_se_ei_sopinut_minulle/7607520), jossa kerrottiin eritysherkistä ihmisistä. Lainaus jutusta: "Erityisherkkyydessä on kyse persoonallisuuden piirteestä, joka näkyy esimerkiksi pohdintataipumuksena ja tunteiden voimakkuutena sekä kykynä havaita yksityiskohtia." Tunnistin tuosta heti itseni, pohdin asioita varsinkin jälkikäteen hyvin paljon (jopa liikaa), saatan ruveta itkemään jostain herkästä aiheesta ja yksityiskohdat ovat aina kiinnostaneet minua. Artikkelissa mainitaan myös tarve omaan tilaan ja myös siitä tunnistan itseni. Tein myös mainitut kaksi (pika)testiä, jotka vahvistivat havaintoni.

Toisaalta on huojentavaa lukea, että on muitakin "samanlaisia", mutta toisaalta kyllähän minä olen huomannut ja tiennyt olevani hieman erilainen, joten ei tässä nyt mullistavaa uutta ollut. Suurin yllätys olikin määrä eli tutkimusten mukaan jopa 20 prosenttia ihmisistä olisi erityisherkkiä.

Jatkuu...

Hyvää pääsiäistä!

Tyttöhän sieltä tuli ja nimeksi annoimme... ei mitään nimeä, kun aprillipäivä meni jo, joten enää ei aprillata. :) Muuten asiat ovat ennallaan, naapurissani asuu yli seitsemänkymppinen mies ja itse olen yhä sinkku. Siitä huolimatta hyvää pääsiäistä kaikille!

Ensi kerralla (toivottavasti joskus pääsiäisen ja vapun välillä) sitten jotain ihan oikeata asiaa. :)

Huhtikuun ensimmäinen päivä

Hieman on taas aikaa vierähtänyt viime päivityksestä, mutta nyt sain viimein jotain aikaiseksi. Nyt hieman poikkeuksellisesti kerron lyhyesti tästä päivästä.

Aamulla töihin lähtiessäni törmäsin naapurin muuttaneeseen reiluun kolmekymppiseen varsin hyvännäköiseen naiseen. Siitä asiat etenivät tuttuun tyyliin varsin rivakasti ja ennen kuin kukaan oli ehtinyt kissaa sanoa, niin löysimme toisemme samasta sängystä. Yksityiskohtia sen tarkemmin kertomatta, niin aivan ihanaa oli. Ruokatunnilla menimme kihloihin, mitä sitä turhia odottamaan, kun kerran hommat sujuivat hyvin. Nyt työpäivän päätteeksi suunnittelemme jo häitä ja ensimmäisen pienokaisemmekin laskettu aika on vielä tälle illalle (joo, aamulla unohtui ehkäisy). Voisiko huhtikuu paremmin alkaa? Vuosien asiat tapahtuvat yhdessä päivässä!