Lisämotiiveja

Yhtenä motiivinani on ollut vinkkien saaminen ongelmieni ratkaisuun ja etenkin tuleminen ulos kuorestani. Kukaanhan ei minua edes huomaisi, jos en itsestäni ääntä pitäisi. Blogini avulla olenkin päässyt eteenpäin, vaikka aika paljon matkaa onkin vielä jäljellä. Monia pieniä asioita olen kuitenkin "saavuttanut" ja sitä kautta päässyt eteenpäin. Nämä asiat eivät ole monille mitään erityisiä asioita, mutta minulle ne ovat todella isoja tapahtumia. Lisäksi muutamia hyviä neuvojakin olen saanut, vaikka itsehän nämä asiat pitääkin toki oppia.

Tässä yhteydessä olen myös kohdannut pari vanhaa neuvoa, joita olen kyllä pyrkinyt noudattamaan parhaani mukaan. Ensimmäisenä on neuvottu olemaan oma itsensä ja tätä olenkin noudattanut ehkä liiankin hyvin. Minä en osaa oikeassa elämässä vetää rooleja ja monesti olenkin pohtinut, että jos on (kärjistäen) luuseri, niin pitääkö silloinkin olla oma itsensä? Muutaman kerran minulle on myös annettu se toinenkin neuvo eli tee vain parhaasi, se riittää. Tätäkin olen kyllä noudattanut, vaikka olen huomannut ettei parhaansa tekeminen ole aina riittänytkään.

Molemmat neuvot ovat omalla tavallaan hyviä, mutta minun tapauksessa tarvitaan kyllä muutosta ja itsensä ylittämistä, siksi neuvot eivät täysin sovi minulle. Tiedän myös senkin, että hyvin vaikeata on antaa sellaisia neuvoja, jotka heti ongelmani ratkaisisivat, mutta kuten aiemmin totesin, niin olen saanut ihan hyviäkin vinkkejä. Tämä asia nyt vain on sellainen, että se pitää osata. Ja jos ei osaa, niin on ilman tai sitten "lääkitsee" ongelmaa rahalla (kuten minä).

Ihmisten reaktioiden seuraaminen on myöskin ollut varsin mielenkiintoista ja osin yllättävääkin. Ennen ensimmäisen tekstin julkaisemista omat arvailuni tulevasta palautteesta oli hyvin erilaista verrattuna nyt noin puolen vuoden aikana saamaani palautteeseen. Tarkemmin sanottuna itse palaute ei ole minua paljoa yllättänyt (sitä on ollut laidasta laitaan), mutta palautetta antaneet henkilöt ja etenkin heidän taustat ovat minut yllättäneet. Hyvin mielenkiintoisia näkökulmia ja ideoita olen saanut ja siitä kiitos kaikille heille. Ja kaikille lukijoille myös kiitokset, toivottavasti jaksatte lukea jatkossakin, sillä vielä on paljon kerrottavaa.

Jatkuu ensi kerralla...

Motiiveistani

Minun piti aloittaa tämän blogin pitäminen jo paljon aiemmin, mutta lähinnä työkiireet estivät sen. Silloin kuitenkin keskusteltiin tästä viimeisimmästä laista (seksipalvelujen oston kriminalisointi) ja silloin esillä olleet seksipalveluiden käyttäjät olivat lähinnä pettäviä aviomiehiä tai villejä seikkailijoita. Silloin tuli mieleeni kertoa oma tarinani, joka on varsin poikkeava edellä mainittuihin verrattuna. Tavoitteeni ei ole olla äänitorvena lakia vastaan, vaan lähinnä kertoa omakohtaisia kokemuksia tähän ikuisen kiistelyn kohteena olevaan asiaan. Ja sanotaan nyt sekin vielä, että en ole politikko, vaikka tässä vähän politiikkaa onkin (mutta voin toki harkita pääministeriksi ryhtymistä, jos minua tehtävään kysyttäisiin :)).

Vieläkään en ole huomannut eri medioissa yhtään sellaista maksullisten seksipalvelujen käyttäjää, joka olisi suoraan sanonut syyksi sen ettei saa seksiä ilman rahaa. Aina syyksi on sanottu esimerkiksi helppous tai vaihtelu, mutta ei valtamedioissa ainakaan ole koskaan sellaista "reppanaa" ollut, joka olisi suoraan sanonut, että ei muuten saa. Ja tämä on juuri se asia, minkä minä halusin tällä blogilla kertoa. Eli on olemassa ihmisryhmiä, joille seksipalvelut ovat todella tärkeitä (koska eivät muuten saa). Ja minä uskallan väittää, että minä en todellakaan ole ainoa. Minä olen vain niitä harvoja, jotka uskaltavat tämän edes jollain tavalla lausua ääneen. Ja kun sanon todella tärkeitä, niin myös tarkoitan sitä. Itsekään en tiedä, missä olisin ilman maksullisia seksipalveluita, sen verran huono tilanne minulla on ollut.

En nimittäin kertonut ihan kaikkea ensimmäisestä kerrastani Annan kanssa, vaan yksi merkittävä asia jäi sanomatta (seuraava pätee myös muutamaan muuhunkin tapaamaani naiseen). Tuohon(kin) aikaan olin aika pahasti ns. päähän potkittu ja sitten tapasin ihmisen, joka piti minuakin hyvänä ihmisenä, niin kyllä se kummasti lämmitti mieltä ja antoi voimia. Tiedän toki, että seksi on enemmän tai vähemmän näyteltyä, mutta nyt tarkoitan muita asioita, mitä tähän tapaamiseen liittyi. Hymy, ilmeet, puheet, käytös ja muutenkin positiivinen vastaanotto olivat niitä pieniä asioita, jotka eivät kaikki voi olla pelkkää näyttelemistä. Näytteleminen on kuitenkin hyvin monitahoinen asia, josta olen jo vähän kirjoitellutkin ja saatan vielä lisääkin joskus kirjoitella. Ja vaikka kaikki olisikin ollut näyteltyä, niin silti se oli todella mieltä nostattava kokemus.

Tämä oli se "virallinen" syy tähän blogiin eli ensi kerralla sitten ne todelliset motiivit...

Havaintoja yksinäisyydestä

Nyt ei sitten tulekaan kumpaakaan viimeksi lupaamaani juttua, sillä kuluneella viikolla on silmiini osunut kaksi omalla tavalla itseäni koskettanut uutista. Ensimmäisenä osui uutinen, jossa kerrottiin omatekoisia pommeja tehneestä miehestä. Tässä ei vielä mitään kiinnostavaa ollut, mutta jutun lopussa mainittu motiivi, joka oli miehen halu vain päästä puhumaan. Lisäksi mies sanoi olleensa ilman ihmissuhteita 16 vuotta.

Tämä toinen uutinen oli taas poliisin julkistama raportti Jokelan koulusurmaajasta ja tarkemmin sanottuna ampujan taustoista kertova uutinen. Siinä kerrottiin koulukiusaamisesta, yksinäisyydestä, jännittämisestä ja punastelusta sekä monesta muusta asiasta, jotka olivat ainakin osaltaan vaikuttamassa tragedian syntyyn. Miksi sitten minä kirjoitan nyt näistä kahdesta uutisesta? Sanon heti alkuun, että en ole suunnittelemassa mitään vastaavaa, joten ei tarvitse kaivaa kännyköitä esiin (kuitenkin luulitte, että Pekkiksellä on nyt naksahtanut lopullisesti ja olitte soittamassa hätäkeskukseen). :D

Kirjoitan näistä siksi, koska nämä kertovat yksinäisyydestä ja siihen liittyvistä syistä ja ongelmista eli samoista asioista, joita olen itse pohtinut. Molemmat jutut ovat surullista luettavaa varsinkin, kun seuraukset ovat kaikkien tiedossa. Mutta toisaalta samalla tulee myös mieleen oma tilanteeni ja huomaankin, että minullahan menee kuitenkin varsin hyvin (vaikka sitä ei kovinkaan usein tästä blogista huomaa). Ainoastaan yksinäisyys on ongelmana, mutta senkin suhteen on voi vielä tehdä paljon ja mahdollisesti jonain päivänä aurinko paistaa tähänkin risukasaan.

Taidan vielä jossain välissä palata tähän aiheeseen tarkemmin paremmalla ajalla, mutta nyt ensi kertaan, jolloin on vuorossa aikaisemmin lupaamiani asioita...

Havaintoja

Lueskelin tuossa Lotharin ja Tepon blogeja ja tein huomion lukijoiden/palautteen määrästä. Ilmeisesti "panomiesten" tekstit kiinnostavat paljon enemmän kuin "luuserin" tekstit. Lainausmerkit ihan sen takia, että jokainen saa itse päätellä kuinka kovia panomiehiä he ovat, enkä minä itseänikään vielä täytenä luuserina pidä. Tepollehan jopa maksetaan bloggaamisesta, minä taas odotan lähinnä tarjousta siitä, että kuka maksaa minut hiljaiseksi. :) En kyllä usko, että Suomessa löytyisikään sellaista sponsoria, joka rahoittaisi minun maksullisissa käymistä. Siitä saisi nimittäin niin helposti moralistien vihat päälleen ja taitaa tämä meidän ylikireä parituslakikin olla myös esteenä. Tarkoitusenani ei toki olekaan saada mahdollisimman paljoa lukijoita/kommentteja eikä muiden menestys minua haittaa muutenkaan. Motiivini ovat ihan muualla ja niistä olen luvannut kertoa jo aiemminkin, joten ehkäpä jo ensi kerralla enemmän motiiveistani tämän blogin kirjoittamiseen. Sentään en ole vielä kirjailijaksi joutunut (toisin kuin Teppo, joka kertonee kokemuksistaan sadan naisen kaatoyrityksestä kirjankin muodossa), mikä onkin ehkä hyväkin asia, koska äidinkieli (ja muutkin kielet) olivat jo koulussa minun heikkouksia eikä kirjoittaminen ole ollut koskaan vahvinta osaamistani.

Tuosta Tepon "vedonlyönnistä" sain kuitenkin idean. Jospa minunkin pitäisi ottaa jokin vastaava haaste, sehän voisi olla minulle jopa toimiva lisämotivaatio tilanteeni parantamiseen. Mutta mikä sitten olisi sopiva tavoite? Sata eri maksullista naista vuodessa? Tai vain sata kertaa maksullista seksiä vuodessa? Molemmat olisi varmaan jotenkin mahdollisia, mutta tuskin varsinaisia haasteita, eihän niiden toteuttamiseen tarvittaisi muuta kuin riittävästi rahaa. Eikä maksullisissa käyminen varmaan muutenkaan parantaisi tilannettani.

Eli tavoitteen pitäisi olla siviilipanojen puolella, mutta kuitenkin realistinen eli ei mitään sataa naista vuodessa. Se sopii panomiehille, mutta ei minulle. Ehkäpä se ensimmäinen kerta ilman rahaa ja aikaa vuosi? Tosin tuokin tuntuu aika haastavalta, vaikka kyseessä olisikin vain yksi maksuton pano ilman sen kummempia seurustelusuhteita. Tai pitäisikö tavoitteeksi ottaa seurustelusuhde? Ja nimenomaan todellinen suhde, ei mitään virtuaalista suhdetta, tosin tämä tekeekin tästäkin aika vaikean, koska vahvuuteni ovat juuri tällä virtuaalisella puolella ja heikkoudet tosielämässä. Näistä kahdesta pelkkä seksisuhde saattaisi olla helpompi, tosin seurustelusuhteen määritelmästä riippuen. Jos pelkät treffit riittäisi, niin se saattaisi olla ehkä helpoin tavoite (ja mahdollisesti jopa toteutettavissa). Toki yhden siviilipanonkin saaminen voisi onnistua, jos kohdalle sattuisi joku omasta tavarastaan ei ihan niin tarkka nainen tai mahdollinen säälipano. Mutta pelkkä siviilipano ei ole minulla tavoitteena, joten tavoitteen pitäisi olla seurustelusuhteen puolella.

Tepollehan tämä ei olisi vaikeaa, kun hänelle kerran tulee ilmoittautumisia sähköpostitse naisilta, jotka haluavat "auttaa" Teppoa blogin tavoitteen täyttämisessä. Sanomattakin lienee selvää ettei minulle tällaisia tule. Toisin kuin Tepolla, minulla on tässä kuitenkin käytännössä koko elämä pelissä, joten ei siihen taida mitenkään tuollainen tavoite oikein sopia. Jätän siis toistaiseksi asettamatta turhat aikataulut, tavoite täyttyy joskus tai sitten olen yksin koko elämäni. Näin yksinkertaistahan tämä on. :)

Ja vielä tuosta sadan (maksullisen) naisen rajapyykistä, toivottavasti minä en sitä saavuta, koska se kertoisi minun lopullisesti epäonnistuneeni tällä elämän alueella. Tasaisen vauhdin taulukon mukaan olisin silloin lähes viisikymppinen ja jos siihen asti joutuisin käyttämään maksullisia palveluita (kun en olisi siihen mennessä seurustellut), niin kyllähän se kertoisi yksinäisestä elämästä.

Ensi kerralla joko niistä motiiveistani tai sitten rapsaa...

Feikkiä vai kusetusta?

Viime aikoina olen pohtinut maksulliseen seksiin liittyviä asioita, tosin tällä kertaa muita asioita kuin itse seksiä. Kun pohtii myyjien, ostajien ja sivusta seuraavien puheita ja kommentteja sekä häiriköiden motiiveja ja käyttäytymistä, olen tullut otsikon mukaiseen johtopäätökseen. Toisaalta ollaan ainakin olevinaan rehellisiä, mutta samanaikaisesti paljastuu epäjohdonmukaisuuksia ja jopa valheita sekä tietenkin omana lukunaan on vielä eri roolien vetäminen. Lisäksi on vielä nämä, jotka pyrkivät purkamaan omaa huonoa oloa toisten niskaan. Onneksi joukossa on aina poikkeuksia, mutta valitettavasti viime aikoina on tuntunut, että edes kohtuullisesti totuudessa pysyvät ovat vain poikkeuksia.

Sen vielä jotenkin ymmärrän, että jostain arasta tai hyvin henkilökohtaisesta asiasta ei halua puhua edes omalla nimimerkillään, mutta tässäkin tapauksessa pitäisi osata rajata uusi identiteetti vain väliaikaiseksi. Ja ymmärrän toki myös sen, että totuuden kiertely auttaa estämään häiriköintiä. Itse jätän mieluummin kommentoimatta asiaan tai annan ympäripyöreitä vastauksia, jos asia menee liian henkilökohtaisuuksiin, mutta minun vikana onkin ehkä liika rehellisyys (tästäkin voisi joskus kirjoitella lisää). Ja mainittakoon vielä lopuksi, että tämä avautuminen ei ollut ketään yksittäistä henkilöä vastaan, vaan ihan tämän hetkistä ilmapiiriä vastaan.

Ensi kertaan...

Ajatuksia ja sattumuksia

Annabella oli oikein mukavaa seuraa ja jopa etsimäni kaltaista seuraa, mutta ei kuitenkaan täysin. Syynä tähän saattaa olla ehkä ikäeromme tai sitten vain ensimmäisen kerran jännitys. Ei aivan Sarin tai Annatypyn tasoa, mutta käymisen arvoinen kokemus kuitenkin. Annabellasta jäi myös ihan sivistyneen naisen vaikutelma, jos sellaista nyt ylipäätään on mahdollista saada yhden lyhyen tapaamisen perusteella.

Paulattareen pätee oikeastaan samat sanat kuin Annabellaankin, vaikka varsin erilaisia naisia ovatkin. Hänenkin luonaan saatan käydä, jos tiemme vielä joskus kohtaavat.

Mutta sitten niitä sattumuksia, joihin olen joskus viitannutkin. En väitä, että nämä johtuisivat minusta, mutta aina ei voi välttyä siltäkään johtopäätökseltä. Varsinkin heikommalla itsetunnolla varustettu seksipalveluiden käyttäjä saattaisi vetää omat johtopäätökset. Mutta tässäpä on muutamia "yhteensattumuksia" ja jokainen niistä kertoo aina eri naisesta.

- Vajaan kuukauden päästä tavattuani erään vuosia alalla olleen naisen, hän rupesi pohtimaan lopettamista ja valitteli työn raskautta.

- Noin kuukauden kuluttua tapaamisesta myöskin pitkään alalla ollut nainen ilmoitti muuttaneensa pois.

- Eräs nainen muutti hyvin pian tapaamisemme jälkeen ikärajojaan niin, että minä en enää mahtunut rajojen sisään.

- Vuosia alalla ollut nainen lopetti yllättäen tasan kuukauden kuluttua siitä, kun olin hänet tavannut.

Puhtaita sattumiahan nuo ovat, mutta eihän sitä oikein voi välttyä ajattelemasta, että onko itsessä jotain vikaa vai ei. En kuitenkaan usko, että yksikään noista asioista olisi tapahtunut vain minun käyntini johdosta.

Ensi kerralla saattaa olla jotain avatumista...