Välihöpinöitä

Nytkin on taas vierähtänyt vähän liikaakin edellisestä postauksesta, mutta elossa siis ollaan vieläkin, jos nyt nyt joku ehti jo kaivata (tuskinpa, vaikka saattaahan se toki joitakin edes kiinnostaa, jos ei sentään ketään liikutakaan). Monenlaista asiaa on ehtinyt tapahtua, mutta maksullisen seksin osalta ei ole sitten tapahtunutkaan mitään. Siksi tämän blogin päivittäminenkin on jäänyt niin vähälle ja samasta syystä johtuen myös aiheet ovat vähän karanneet alkuperäisestä aiheesta (maksullisesta seksistä). Toisaalta tässä on ollut yllättävän paljon muitakin hommia, vaikka se ei olekaan syynä maksullisen seksin jäämiselle taka-alalle. Korkeintaan se on hidastanut kirjoittamistani, mutta pitänee tässä taas vähän ryhdistäytyä ainakin kirjoittamisessa, sillä seksin ostaminen ei taida olla ryhdistäytymistä. En kyllä ole nyt aikomassakaan ostaa seksiä, joten on vähän vaikeampi arvioida, mitä tässä seuraavaksi tulee, mutta yritän ainakin jotain saada aikaiseksi.

Ensi kertaan...

Yhteisöllisyys

Täsmennyksenä viime tekstiin, että en suinkaan aloittanut koskaan tappelua, mutta kun iskuja rupesi tulemaan, niin vastasin toki. Jälkeenpäin voi toki pohtia, että olisiko minun pitänyt olla aggressiivisempi eli niin sanotusti ottaa turhat luulot pois kiusaajiltani käymällä käsiksi heti ensimmäisestä henkisestä tölväisystä lähtien. Kiltteyteni esti tämän enkä kyllä usko, että se olisi välttämättä ollut ratkaisu tilanteeseeni. Monet kiusaajistani olivat kuitenkin tyttöjä ja heidät lyömistä ei olisi katsottu hyvällä ja lisäksi tappelun aloittaajaa pidettiin aina syyllisenä, joten ongelmia olisi tullut tästäkin vaihtoehdosta. Toisaalta ihan turhaa spekulointiahan tämä on, koska (liian) kilttinä en yksinkertaisesti vain pysty tahallisesti satuttamaan muita, vaikka ainakin joidenkin teorioiden mukaan minunkin pitäisi kyllä "pystyä" väkivaltaan, kun olen nuorempana pelannut paljonkin väkivaltapelejä. Itse en ole huomannut itsessäni mitään muutosta pelaamisen johdosta, ehkä jopa päinvastoin siitä oli hyötyä, koska silloin tuli joskus pelattua useamman ihmisen kanssa eli pelaaminen toi sosiaalisia kontakteja.

Mutta nyt vielä vähän asiaa otsikostakin eli yhteisöllisyydestä, koska siitähän on nyt paljon puhuttu ja ennen kaikkea yhteisöllisyyden lisäämisestä. Yksi tapa lisätä yhteisöllisyyttä on se, että jokainen huomioisi enemmän toisia ihmisiä ja erityisesti myös netissä. Yksinäisethän ovat helpoimmin tavoitettavissa netissä, mutta tässä pitää muistaa se, että yhteisöllisyys ei ole kyttäämistä. Suurin osahan näistä eri tragedioista on tapahtunut juuri "yhteisöllisellä" maaseudulla. Piiri ovat pienet ja erilaiset joutuvat herkästi syrjinnän kohteeksi ja näennäinen yhteisöllisyys tuottaakin ongelmia. Lopulta kun yhteisöllisyyden paine kasvaa liian suureksi, niin yksilöt ajautuvat nurkkaan, josta ei pääse pois. Pian ollaan tilanteessa, jossa yksilöllä ei ole mitään menetettävää ja sitten onkin jo otollinen maaperä Myyrmannin, Jokelan, Keravan ja Kauhajoen kaltaisille tapahtumille. Ja sitten vielä ehdotetaan ratkaisuksi lisää yhteisöllisyyttä!

Epäsosiaalisille henkilöille yhteisöllisyyden lisääminen on todella pahasta, kun ainakin käytännössä tuo yhteisöllisyys tarkoittaa ihan jotain muuta kuin aitoa välittämistä. Yhteisöllisyydessähän kärsivät juuri ne erilaiset, kun heitä syrjitään ahdasmielisyyden takia. Lähinnä yhteisöllisyys on siis lähinnä vain valvontaa ja kyttäämistä, kun taas oikeasti tarvittaisiin vapautta ja luottamusta. Lailla on helppo lisätä kyttäämistä kuten nytkin varmasti syytetään nettiä ja tietokoneita sekä musiikkia ja elokuvia. Näiden kieltäminen tai rajoittaminen tulisi kuitenkin vain huonontamaan tilannetta, kun vietäisiin monille tärkeät (ja ehkä jopa ainoat) virikkeet elämästä. Lopputuloksena oltaisiin taas entistä lähempänä tilannetta, jossa ei olisi mitään menetettävää. Rajoittaminen ja sensurointi on helppoa, mutta vapauden ja luottamuksen lisääminen vaatiikin sitten jo paljon enemmän. Toivottavasti rohkeutta löytyy siihenkin.

Ensi kerralla ainakin yritän palata blogini varsinaiseen aiheeseen...