Useammaltakin suunnalta on tullut kyselyjä/kehoituksia kirjoittaa lisää, jotta koitan nyt viimein aktivoitua todella kirjoittamaan. Lupailin jo viimeksi, että uutta tekstiä tulisi jo ennen vappua, niin vain ehti jo juhannuskin mennä. :) Yhtenä syynä tähän on ollut minun mieleeni sopivat kevät- ja kesäsäät, jotkut ovat toki valittaneet kylmyydestä, mutta se ei ole minua haitannut. Sateisuus on toki ikävää, mutta silloinhan voi vaikka kirjoitella blogitekstejä. :) Oikeasti kirjoittamattomuuteni syynä on muiden juttujen aiheuttamat "kiireet" (lue: laiskuus). Jonkin verran taustalla myös kyllästymistä ja sitä tunnetta, että kaikki on jo tullut sanottua, mutta toisaalta ainahan sitä tulee jotain uutta näkökulmaa esille ja jopa näinkin harmaan miehen elämässä tapahtuu jotain, kun vain aikaa kuluu tarpeeksi.
Mutta nyt otsikon aiheeseen, viime talvena silmiini osui Yle:n uutisjuttu (http://yle.fi/uutiset/erityisherkka_voi_ahdistua_avoliitosta_se_ei_sopinut_minulle/7607520), jossa kerrottiin eritysherkistä ihmisistä. Lainaus jutusta: "Erityisherkkyydessä on kyse persoonallisuuden piirteestä, joka näkyy esimerkiksi pohdintataipumuksena ja tunteiden voimakkuutena sekä kykynä havaita yksityiskohtia." Tunnistin tuosta heti itseni, pohdin asioita varsinkin jälkikäteen hyvin paljon (jopa liikaa), saatan ruveta itkemään jostain herkästä aiheesta ja yksityiskohdat ovat aina kiinnostaneet minua. Artikkelissa mainitaan myös tarve omaan tilaan ja myös siitä tunnistan itseni. Tein myös mainitut kaksi (pika)testiä, jotka vahvistivat havaintoni.
Toisaalta on huojentavaa lukea, että on muitakin "samanlaisia", mutta toisaalta kyllähän minä olen huomannut ja tiennyt olevani hieman erilainen, joten ei tässä nyt mullistavaa uutta ollut. Suurin yllätys olikin määrä eli tutkimusten mukaan jopa 20 prosenttia ihmisistä olisi erityisherkkiä.
Jatkuu...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti