Lisää erityisherkkyydestä

Liekö sattumaa tai ei, niin viime aikoina on puhuttu, että erityisherkäksi leimattaisiin aivan liian helposti. Sehän tässä onkin vaarana, että liian moni "normaali" löytää itsestään erityisherkän piirteitä ja sitten me kaikki olemme erityisherkkiä. Noissa testeissä onkin se huono puoli, että moniin kohtiin voi vastata miten vain, kun vain hieman ajattelee asiaa eri kantilta. Esimerkiksi väitteet "olen luova" tai "olen hyvä huomaamaan uusia mahdollisuuksia" ovat sellaisia, että aika moni vastaa sen enempää ajattelematta myötävästi. Erityisherkkyys onkin vähän kuin adhd tai joku muu vastaava "muoti-ilmiö" eli pikaisesti tutkimalla jokaisesta löytyy sopivia piirteitä haluttuun lopputulokseen. Itse pitäisin kuitenkin tarvetta omaan tilaan ja esimerkiksi joukkotapahtumien välttelyä varmempana merkkinä kuin noita aiempia kohtia. Jos oikein varma haluaisi olla, niin silloin pitäisi käydä EEG-tutkimuksessa (ElektroEnkefaloGrafia) eli aivosähkökäyrätutkimuksessa, sillä hermostosta voidaan havaita erityisherkkyys.

Jos erityisherkkyyttä miettii suhteessa maksulliseen seksiin ja yksinelämiseen, niin ehkä se antaa itselleni yhden vastauksen. Maksullinen seksi antaa suhteellisen helposti (seksuaali)kontaktin, mutta samalla se mahdollistaa tarpeen omaan tilaan. Vastaavasti taas parisuhde on haastava oman tilan suhteen. Yle:n jutussa oli esimerkkihenkilö, joka oli onnistunut ratkaisemaan tämän siten, että molemmilla puolisoilla oli omat kodit. Iäkkäämmilla tämä on varmasti toimiva ratkaisu, mutta miten se toimisi, jos olisi vaikka yhteisiä (pieniä) lapsia? Tosin allekirjoittaneella alkaa kohta olla lapsen saaminen biologinen mahdottomuus ainakin oman ikäisteni naisten kanssa (niin nopeasti se aika vain menee). Toisaalta en ole koskaan edes "uskaltanunt" haaveilla lapsista, sillä miehenä tarvitsisin siihen kumppania ja jo se on tuntunut niin kaukaiselta ajatukselta, että en ole koskaan pitänyt ajatusta kovin todennäköisenä. Ehkäpä siksi se ei tunnu niin kovalta pettymykseltäkään.

En tiedä, että pitäisikö minulla olla tuollainen järjestely eli asuminen eri osoitteessa kumppanin kanssa. Jos pitää, niin se vaikeuttaa entisestään mahdollisuuksiani löytää ketään. Siis ne olemattomat mahdollisuudet kutistuvat vain entisestään.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että erityisherkkyys ei ole sairaus tai virallinen diagnoosi, se on persoonallisuuden piirre. Eikä erityisherkät ole mitenkään parempia ihmisiä, olemme vain hieman erilaisia ja tarvitsemme ehkä hieman enemmän aikaa totuttautua erilaisiin tilanteisiin. Yhtenä esimerkkinä voisi olla taustahäly, jotkut "sietävät" kovempaa taustahälyä ja toisia jo pienikin taustahäly häiritsee. Tai vaikka auton parkkeeraaminen, toisille se on helpompaa kuin toisille.

Ja ehkä siinä voi olla jotain positiivistakin: http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/suorat_sanat/psykiatri_juhani_mattila_ujo_on_johtaja_ainesta