Alunperin minun piti pohtia tällä kertaa lähinnä syitä nykyiseen tilanteeseen, mutta ensimmäisessä osassa (ed. kirjoitus) ei vielä päästy asiaan. Eli miksi tilanne on se, mikä se nyt on (eli suhteeni ovat vain maksullisia seksisuhteita).
Ensimmäiseksi tunnustus eli minulla on alkoholiongelma. Nyt kaikille tuli mielikuva elämänsä ryypänneestä puistokemististä, joka käy kirjaston koneilla kirjoittelemassa blogia aina, kun pää on vähän selvempi, eikö tullutkin? :) Mutta asia ei ole näin. Sillä eihän minun ongelmani ole varsinainen ongelma, sillä alkoholi ei maistu juuri ollenkaan. En ole absolutisti, uskovainen tai muukaan tiukkapipo, joten alkoholinkäyttö ei sinänsä ole ongelma (ei oma, eikä muidenkaan). Mutta viina ei vaan maistu ja lisäksi jo verraten pienistä määristä tulee huono olo, lähinnä päänsärkyä. Maistumattomuus taas johtuu siitä, että olen ns. supermaistaja eli monet vahvat maut (ja jopa hajut) kuten alkoholi, mausteet, sipuli, kahvi, jne. menevät tavallaan "yli". Onneksi päiväkahveilla on tarjolla muutakin kuin kahvia, eikä alalla ole pakollisia liikelounaita. :) Lisäksi vanhempani eivät käyttäneet kotona ollenkaan alkoholia ollessani lapsi, joten sitäkään kautta ei ole tullut tapaa ryypätä. Minulle ei siis ole fyysistä eikä henkistä "himoa" alkoholiin ja tässä viinan huuruisessa maassa sitä joutuu selittelemään usein.
Mutta miksi se sitten on ongelma? Ongelma siitä tulee sitä kautta, että baarikierrokset jäävät väliin. Ja sehän tarkoittaa sitä, että minä tapaan huomattavasti vähemmän naisia kuin muut miehet. Tämä lisättynä miehisellä työympäristöllä ja miesvaltaisilla harrastuksella tarkoittaa hienosti sanottuna kohtaanto-ongelmaa (minä ja minulle sopivat naiset emme kohtaa kovinkaan usein). Ehkä sitä pitäisi sitten ruveta ryyppäämään oikein kunnolla? Tuskinpa sentään, ei se varmaan kovin järkevää olisi eikä vanha koira enää uusia temppuja opi. :)
Toinen syy nykyiseen tilanteeseen on löytyy sieltä kuuluisasta peilistä. Tästä kirjoittelinkin jo osittain edellisellä kerralla ja taisin viitatakin tähän. Eli minä olen liian kohtelias ja jopa kiltti ihminen. Pitäisi olla paljon härskimpi, esimerkiksi silloin harvoin, kun on joku nainen kiikarissa, niin pitäisi vain käydä kiinni. Eikä välittää siitä, että onko nainen varattu vai ei (no ei sentään, näin härskiä minusta ei kyllä tule) Tai rohkeasti vongata kaikilta, joku saattaisi kuitenkin suostua. Mutta ei, minä olen minä, nuo eivät vain ole minua, eivätkä kuulu tapoihini. Tämä on näkynyt myös vieraillessani sihteerien luona ja tästä olenkin rapsoissani maininnut (esimerkiksi Bella ja myöhemmin muutama muukin). Eli kun tulee uusi tilanne, niin en oikein osaa tehdä mitään, kun pelkään satuttavani tai loukkaavani toista, mutta onneksi olen nopea oppimaan. :) Haittana tästä on tietenkin huono ensivaikutelma ja se sitten pilaakin ne harvat mahdollisuuteni.
Tässäkin asiassa olisi pitänyt silloin nuorena panostaa paljon enemmän, vaikka sitä varoiteltiin, että ei noin nuorten kuulu vielä seurustella jne. Tosin minä kuuluin jo silloin näihin ns. päähän potkittuihin, joten sekin kyllä omalta osaltaan vähensi muiden seurassa liikkumista (ja erityisesti tyttöjen näyttäytymistä minun seurassa). Ja onhan sitä päähän potkimista tullut kohdattua myös kouluaikojen jälkeenkin. Välillisesti lähipiiristäni johtuen myös opiskelijatytöt välttelivät minua (en rupea tässä tarkemmin asiaa kertomaan, mutta kyseessä oli täysin minusta riippumaton asia, mutta sain siitä kuitenkin kärsiä).
Syntilista näyttääkin olevan aika pitkä, jatketaan taas ensi kerralla...
Ensimmäiseksi tunnustus eli minulla on alkoholiongelma. Nyt kaikille tuli mielikuva elämänsä ryypänneestä puistokemististä, joka käy kirjaston koneilla kirjoittelemassa blogia aina, kun pää on vähän selvempi, eikö tullutkin? :) Mutta asia ei ole näin. Sillä eihän minun ongelmani ole varsinainen ongelma, sillä alkoholi ei maistu juuri ollenkaan. En ole absolutisti, uskovainen tai muukaan tiukkapipo, joten alkoholinkäyttö ei sinänsä ole ongelma (ei oma, eikä muidenkaan). Mutta viina ei vaan maistu ja lisäksi jo verraten pienistä määristä tulee huono olo, lähinnä päänsärkyä. Maistumattomuus taas johtuu siitä, että olen ns. supermaistaja eli monet vahvat maut (ja jopa hajut) kuten alkoholi, mausteet, sipuli, kahvi, jne. menevät tavallaan "yli". Onneksi päiväkahveilla on tarjolla muutakin kuin kahvia, eikä alalla ole pakollisia liikelounaita. :) Lisäksi vanhempani eivät käyttäneet kotona ollenkaan alkoholia ollessani lapsi, joten sitäkään kautta ei ole tullut tapaa ryypätä. Minulle ei siis ole fyysistä eikä henkistä "himoa" alkoholiin ja tässä viinan huuruisessa maassa sitä joutuu selittelemään usein.
Mutta miksi se sitten on ongelma? Ongelma siitä tulee sitä kautta, että baarikierrokset jäävät väliin. Ja sehän tarkoittaa sitä, että minä tapaan huomattavasti vähemmän naisia kuin muut miehet. Tämä lisättynä miehisellä työympäristöllä ja miesvaltaisilla harrastuksella tarkoittaa hienosti sanottuna kohtaanto-ongelmaa (minä ja minulle sopivat naiset emme kohtaa kovinkaan usein). Ehkä sitä pitäisi sitten ruveta ryyppäämään oikein kunnolla? Tuskinpa sentään, ei se varmaan kovin järkevää olisi eikä vanha koira enää uusia temppuja opi. :)
Toinen syy nykyiseen tilanteeseen on löytyy sieltä kuuluisasta peilistä. Tästä kirjoittelinkin jo osittain edellisellä kerralla ja taisin viitatakin tähän. Eli minä olen liian kohtelias ja jopa kiltti ihminen. Pitäisi olla paljon härskimpi, esimerkiksi silloin harvoin, kun on joku nainen kiikarissa, niin pitäisi vain käydä kiinni. Eikä välittää siitä, että onko nainen varattu vai ei (no ei sentään, näin härskiä minusta ei kyllä tule) Tai rohkeasti vongata kaikilta, joku saattaisi kuitenkin suostua. Mutta ei, minä olen minä, nuo eivät vain ole minua, eivätkä kuulu tapoihini. Tämä on näkynyt myös vieraillessani sihteerien luona ja tästä olenkin rapsoissani maininnut (esimerkiksi Bella ja myöhemmin muutama muukin). Eli kun tulee uusi tilanne, niin en oikein osaa tehdä mitään, kun pelkään satuttavani tai loukkaavani toista, mutta onneksi olen nopea oppimaan. :) Haittana tästä on tietenkin huono ensivaikutelma ja se sitten pilaakin ne harvat mahdollisuuteni.
Tässäkin asiassa olisi pitänyt silloin nuorena panostaa paljon enemmän, vaikka sitä varoiteltiin, että ei noin nuorten kuulu vielä seurustella jne. Tosin minä kuuluin jo silloin näihin ns. päähän potkittuihin, joten sekin kyllä omalta osaltaan vähensi muiden seurassa liikkumista (ja erityisesti tyttöjen näyttäytymistä minun seurassa). Ja onhan sitä päähän potkimista tullut kohdattua myös kouluaikojen jälkeenkin. Välillisesti lähipiiristäni johtuen myös opiskelijatytöt välttelivät minua (en rupea tässä tarkemmin asiaa kertomaan, mutta kyseessä oli täysin minusta riippumaton asia, mutta sain siitä kuitenkin kärsiä).
Syntilista näyttääkin olevan aika pitkä, jatketaan taas ensi kerralla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti