Haluista

Monet minun kanssa vastaavassa tilanteessa olevat valittavat usein, että heitä panettaa jatkuvasti. Itseäni ei ole oikeastaan koskaan panettanut niin paljoa, että sitä pitäisi julkisesti valittaa, vaikka syytä varmasti olisikin ollut. Tätä on toki hankala verrata, kun ei tiedä paljonko puheista on todellista ja paljonko vain yleistä valittamista tai muuta höpinää. Tai ehkä minä vain osaan hillitä himoja paremmin? Oikeastaan minä taidan hillitä niitä liiankin hyvin, koska tämä on taas osa sitä turhaa kiltteyttäni, josta olen jo aiemminkin kertonut.

Olen kuitenkin huomannut, että viime aikoina minua ei ole enää panettanut. Tai siis on toki panettanut, mutta ei siten, että pitäisi jatkuvasti olla menossa sihteerien luokse. Jotenkin tuntuu, että minä olen jo kyllästynyt (maksulliseen) seksiin, vaikka eihän minulla siitä juuri kokemusta ole (vieläkään). Partnereita on toki paljon, mutta kertoja on vähän. Ehkä siinä on vain se, että takaraivossa on tieto käynnin ainutkertaisuudesta. Eli maksullisissa käynnin jälkeen on taas ilman seuraa. Olen huomannut saman asian vaivaavan minua myös käyntien aikana, sitä jatkuvasti miettii kohta edessä olevaa poistumista. Ikäänkuin "jäähyväisten" jättö olisi toistuvasti edessä. Kyllä sitä silti kerran tai parikin kertaa kuussa tulee käytyä sihteerin luona, mutta aika vähänhän se on. Onhan se toki tyhjää parempi, mutta ei lähellekään hyvän parisuhteen määriä.

Minä en siis oikein osaa nauttia siitä pienestä hetkestä täysin. Osaltaan se johtuu edellä mainitsemastani "jäähyväisten" jättämisestä, mutta toinen syy on naisen nautinto. Minä koen jotenkin olevan vastuussa toisen nautinnosta ja monesti oma mielihyvä jää sitten vähän unohduksiin. Maksullisessa seksissähän sitä toisen nautintoa ei ehkä pitäisi ajatellakaan, mutta minä en ainakaan oikein pysty pitämään toista ihmistä välineenä, johon masturboin omat himoni. Kuten olen joskus todennutkin, minä voin masturboida ihan itsekin kotosalla ilman maksullista naista.

Miten sitten kävisi, jos joskus olisin suhteessa? Osaisinko nauttia tilanteesta vai saisinko edes sanottua omia mielihalujani? Yksinkertaisesti sanottuna en tiedä. Toisaalta toivon suhdetta, mutta samalla pelkään sitä. Mielenkiintoinen paradoksi, josta ehkä lisää joskus myöhemmin...