Palaan vielä lyhyesti aiempaan aiheeseeni, joka oli otsikolla Erakko Iso-Roballa. Silloin pohdiskelin, että kauanko voisin olla kuolleena omassa kodissani ennen ruumiini löytymistä. Nyt hieman pohdintoja tähän samaiseen aiheeseen liittyen näin pääsiäisen lähestyessä. Sattumalta tämä aihe osuikin näin sopivaan ajankohtaan.
Kuten otsikosta käy ilmi, jatkan ruumiin löymisestä sen hautaamiseen. Monestihan hautajaisissa on tapana, että kuusi vainajalle läheistä ihmistä konkreettisesti kantaa vainajan viimeiselle matkalleen ja laskevat hänet hautaan. Yleensä kantajia on kuusi (en tiedä käytetäänkö koskaan useampaa/vähempää kantajia). Nyt voikin sitten jokainen pohtia, että löytyykö omasta lähipiiristä kuutta riittävän läheistä ihmistä tätä tehtävää suorittamaan. Itselleni tuli mieleen vain neljä sopivaa miestä arkunkantajiksi. Ehkäpä sekin kertoo jotain minusta. Tosin jos otetaan mukaan myös naiset, niin kyllä sitten kuusi tulisi täyteen. En kyllä tiedä onko kirkko vieläkään niin tasa-arvoinen, että naiset sopivat arkunkantajiksi, mutta se ei ole olennaista tässä. Valitettavasti nuo kaikki henkilöt ovat kuitenkin jo sen verran vanhoja, että eivät taida olla elossa minun hautajaisissani, vaikka eihän sitä koskaan tiedä kuolinhetkeään. Toiveenani olisi kyllä elää vielä useita vuosikymmeniä. Lisäksi toivon itselleni tuhkausta (eikä pelkästään edellämainituista syistä) arkkuhautauksen sijaan, joten minua se ei koskettaisi (enkä sitä näkemäänkään pääsisi, koska omissa hautajaisissanihan minä olen tietenkin kuollut). Enkä edes kuulu kirkkoon, joten taitaa jo senkin takia jäädä perinteinen arkkuhautaus minun osaltani. Mutta ajatusleikkinä tämäkin kertoo jotain jokaisen omasta lähipiiristä.
Ensi kerralla palattaneen taas "oikeaan" aiheeseen...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti