Kuten jotkut ehkä jo huomasivatkin, otsikko on sama kuin tänään Helsingin Sanomissa olleessa Ilkka Malmbergin jutussa. Kirjoitus löytyy myös netistä, mutta se on maksullinen, joten en voi sitä tähän linkittää. Lyhyesti sanottuna jutussa kerrottiin viime helmikuussa löydetystä yksinäisestä miehestä, joka kuoli jo toukokuussa 2005. Siitä miten posti oli täyttänyt miehen asunnon eteisen ja sekin kuinka mies oli maannut kaikki nuo vuodet kylpyhuoneen ovensuussa. Kirjoituksessa kerrottiin myös miehen työurasta ja harrastuksista sekä kodista ja tavoista. Myös yhteyksistä miehen omiin vanhempiin ja sukulaisiin kerrottiin tai siis siitä, että niitä ei ollut. Miksi minä sitten kerron tästä lehtiartikkelista? Enhän minä häntä tuntenut, enkä varmaankaan ole edes tavannut häntä koskaan.
Mutta minulla on kaksi syytä kirjoittaa tästä tapauksesta. Ensinnäkin minua hieman hämmästyttää kuinka tarkkoja tietoja tämän erakon elämästä on saatu, vaikka kukaan tuskin häntä tunsikaan. Jutussa ei mainita lähteitä, mutta varmaan työkavereita ja tuttavia on haastateltu. Lisäksi monista rekistereistä saa paljon tietoa ja kaikki nämä liitettynä yhteen kertonee paljon erakonkin elämästä. Onko kaikki sitten totta vai vain toisten ihmisten mielikuvia ja arvauksia kuolleen miehen elämästä, ei tokikaan tästä selviä varsinkin, kun päähenkilö ei ole kertomuksia vahvistamassa. Sinänsä olisi ihan mielenkiintoista lukea vastaava juttu itsestään, vaikka vielä hengissä olenkin. Se kertoisi varmasti paljon omista läheisistään ja ystävistään. Olisiko kuva itsestä samanlainen myös muiden silmissä vai olisiko siinä suuria eroja?
Mutta se varsinainen syy tälle blogi tekstille on se, että tuo kuollut mies olisin voinut olla minä. Tekstistä löysin itseni, vaikka monet yksityiskohdat ovatkin aivan erilaisia. Jotenkin tuo mies vain tuntuu olevan kuin kopio itsestäni. Ei hän kuitenkaan ollut "täydellinen" kopio, koska hän kirjoituksen mukaan olisi saanut solmittua ihmissuhteita ja olipa hänellä ainakin kaksi naissuhdettakin, mutta hän ei ollut halunnut päästää ketään elämäänsä. Tässä meillä kahdella onkin ehkä merkittävin ero, koska minä kyllä haluaisin päästää elämääni myös toisenkin ihmisen. Jos minä sattuisin kuolemaan nyt kotiini, tuskin olisin lähes kolmea vuotta kuolleena omassa kodissani, mutta helposti saattaisi useampikin kuukausi mennä ennen löytymistäni. Onneksi minulla on sen verran läheisiä elossa ja lisäksi työelämäkin suojaa tällaiselta kohtalolta.
Loppuun vielä lainaus kyseisestä tekstistä: "Mutta ei hän ollut tyytymätön elämäänsä. Tätä hän oli hakenut. Hän ei halunnut kuulua mihinkään vaan halusi olla rauhassa." Ensi kerralla joko jatkoa tälle tai sitten jatkoa edelliselle tekstille tai jotain ihan muuta...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti