Yksinäisyydestä ja läheisyydestä

Vuosien varrella olen oppinut olemaan aika vähään tyytyväinen, mutta läheisyyden suhteen en ole oikeastaan koskaan ollut tyytyväinen. Ainoastaan muutamat lyhyet hetket ovat minua edes jotenkin tyydyttäneet. Pahinta maksullisessa seksissä on sen hetkellisyys. Takaraivossa on tieto tilanteen päättymisestä, joten vaikka ottaisin toisen kainalooni, joudun kuitenkin hänestä luopumaan (lähes) lopullisesti, kun maksettu aika päättyy eli olen taas yksin. Hetkellisyyden lisäksi huonona puolena on sekin, että sitä kautta läheisyyden hakeminen on käytännössä melko vaikeaa ainakin minulle (ja uskoisin, että varmasti myös monille muille). Tässäkin tulee taas turha kiltteyteni vastaan, sillä en yksinkertaisesti kehtaa pyytää sellaista palvelua, jota todella haluasin. Käytännössä sitä tulee vain keskityttyä vain seksiin eikä niinkään läheisyyteen.

Läheisyyden puute onkin lähes ainoa asia, joka minua yksinäisyydessä enää haittaa. Tavallaan muuten olen jo tottunut yksinäisyyteen eli se ei enää haittaa niin paljoa kuin joskus aiemmin. Aikaisemmin sitä haaveili, että jos joku toinen olisi rinnallani tekemässä arjen eri askareita (kuten kotitöitä tai vaikkapa kaupassa käyntiä), mutta nykyään olen jo niin tottunut tekemään kaiken yksin (tai jättämään tekemättä) ettei sitä osaa enää toista kaivatakaan arjen askareisiin. Tosin edelleenkin toivon löytäväni jonkun rinnalleni, vaikka nykyään kaipaan toista ihmistä lähinnä vain pelkkään oleskeluun. Jotenkin panettaminenkin on kanssa hävinnyt eikä ole ensimmäisenä mielessä (vaikka erittäin mukavaa onkin) ja tilalla on kokonaisvaltaista läheisyyden puutetta. Toivottavasti tämä ei tarkoita viimeisenkin toiveen häviämistä, sillä tämä ei taida ole ihanteellisen kumppanin määritelmä, sillä harva suhde pelkän fyysisen läheisyyden varassa pysyy kasassa.

Oikeastaan läheisyyteni kaipuu on jo aika kroonista, vaikka toki hyvät pienet hetket sitä aina lievittävätkin. Osin tämä blogi ja osin muutamat tapahtumat ovat jotenkin tuoneet tajuntaani entistä tarkemmin oman tilanteeni (olen tiedostanut tarkemmin asoita, joista olen jäänyt paitsi). Niiden takia krooninen "halipulani" on nyt kuitenkin jotenkin hallinnassa, vaikka erityisesti läheisyyttä kaipaankin edelleen.

Ensi kerralla lisää tästä tai sitten jotain muuta...