Viime aikoina on jäänyt vähän vähälle tämän blogin päivitys, kun on ollut kaikenlaista pientä kiirettä, mutta eiköhän se taas tästä helpota. Tosin penkkiurheiluun sortuminen saattaa ehkä vielä vähän hidastaa tahtia, mutta asiaa ainakin on, joten enköhän saa niitä tänne kirjoiteltua. Mutta nyt asiaan...
Useampikin henkilö on sanonut minulle, että tuolla asenteella et saa naista. Lisäksi on sanottu, että itsetuntoni on nollissa tai ehkä jopa negatiivinenkin. En kuitenkaan itse täysin allekirjoita näitä väitteitä. Minun ongelmani ovat kyllä syvemmällä. Mielestäni itsetuntoa usein liioitellaan (vaikka toki tärkeä asia onkin). Tosin vaikeahan sitä on erotella perusluonteesta, mutta työni kautta olen huomannut, että kyseessä on isompi asia kuin pelkkä asenne tai itsetunto.
En pidä itseäni mitenkään erityisen rumana, joka ei kelpaisi kenellekään, tai muutenkaan huonona ihmisenä. Vähän erilainen kyllä olen, mutta en huonompi. Itseasiassa pidän itseäni monissa asioissa (ehkä hieman perusteettakin) muita parempana.
Kerronpa lyhyen esimerkin millä perustelen väitettäni. Työssäni vastaan tulevissa tilanteissa persoonani "pakottama" käyttäytymiseni on ihan samanlaista kuin kohdatessani naisia. Tämä tapahtuu siitäkin huolimatta, että saatan hyvinkin olla hieman aiemmin ratkaissut kuukausia vaivanneet ongelmat jossain työtehtävässä ja lisäksi saatan olla jopa ainoa henkilö paikalla, joka oikeasti tietää jotain puheenaiheesta. Eli itsetunnon pitäisi olla kyllä ihan huipussaan, mutta silti nämä samat ongelmat vaivaavat minua.
Kerron vielä toisenkin esimerkin minua vaivaavasta "sosiaalisesta rajoittuneisuudesta". Joko ihan kahdestaan jonkun kanssa tai sitten isommassa ryhmässä joku kysyy minulta jotain yleistä, esimerkiksi kuulumisiani tai tekemisiäni, niin menen heti ihan täysin lukkoon, punastelen ja änkytän, vaikka kuulumiseni tai tekemiseni ovatkin ihan tavallisia asioita. Ongelmana tässä on vielä sekin, että en edes itse pysty kovin tarkasti sanomaan näissä tilanteissa käytökseni syytä. Syyt ovat hyvin moninaiset ja siksi niitä on todella vaikea välttää ja muiden vielä vaikeampi ymmärtää.
Jatkunee ensi kerralla...
keskiviikko 6. elokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti