Nyt vielä vähän lisää edellisellä kerralla aloittamastani aiheesta ja joitain muita satunnaisia ajatuksia...
Myönnän kyllä, että välillä itsekin ajattelen, että josko minulla sittenkin on vain huono itsetunto, koska välillä se minustakin siltä tuntuu. Tai tarkemmin sanottuna "oireet" viittaavat huonoon itsetuntoon. Kotikasvatuksesta en kuitenkaan löydä syitä huonoon itsetuntoon ja vaikka olinkin aika pahasti koulukiusattu, niin en kyllä halua laittaa paljoa senkään piikkiin. Mielestäni itsetuntoni pohja on hyvä ja kyseessä on vain itsetunnon normaali vaihtelu. Vaihtelu tapahtunee kuitenkin positiivisella puolella eikä niinkään positiivisen ja negatiivisen itsetunnon välillä.
Oikeastaan minä luulen, että saattaisin olla melkoinen naistenmies, jos vain muutamat luonteenpiirteeni sallisivat tämän. Lisäksi tiedän, että on olemassa useita naisia, jotka voisin tehdä onnelliseksi (ja he myös minut). Yksi nainen toki riittää minulle, mutta sen yhdenkin löytyminen on vielä tapahtumatta. Uskon myös, että jonain päivänä myös tapaan Hänet. Naisen, jonka kanssa olemme yhdessä onnellisia. Aikaa siihen saattaa mennä vielä aika paljonkin, mutta aikaahan minulla on. Ehkä tämä kertoo kaiken oleellisen itsetunnostani.
Liiallisesta itsekritiikistäkin minua on epäilty ja siinä saattaa olla jotain perääkin, mutta toisaalta harrastan (liiallista) itsekritiikkiä korkeintaan jälkikäteen (ainakin omasta mielestäni), joten ei tämäkään ainakaan yksin selitä tilannettani. Toisaalta olen kyllä aika analyyttinen persoona, joten ainakin joskus saatan syyllistyäkin liialliseen itsekritiikkiin.
Itsesäälistäkin minua on syytetty lähinnä tekstieni perusteella, mutta osin tekstien itsesääliä vihjaava tyyli on ollut tarkoituksellista. Nimittäin yksi syy blogini ehkä jopa masentavaan tyyliin on se, että en ole mitenkään ylpeä näistä maksuillisista panoista (ostan seksiä, koska en muuten saa). Lisäksi käyttämäni osittain kärjistävä tyylini johtuu myös siitä, että sillä tavalla "alleviivaan" omaa erilaisuuttani (erilaisuus ei tarkoita paremmuutta), koska jotenkin tuntuu, että kaikki eivät täysin ymmärrä tilannettani (tai minä en osaa selittää riittävän hyvin näitä varsin monimutkaisia mielenliikkeitäni).
Taidanpa vielä ensi kerrallakin jatkaa tästä, kun kerran sanottavaa tuntuu olevan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti