Sosiaalisesta energiasta

Alkuun vielä vähän jatkoa edelliseen...

Omia toimiaanhan on vaikeata arvioida objektiivisesti, mutta ehkäpä vielä yksi esimerkki auttaisi selvittämään asiaa. Jos paikalla on minun lisäkseni kaksi muuta henkilöä, niin minusta tulee jotenkin selvästi hiljaisempi. Tämä voisi johtua huonosta itsetunnosta (omilla sanoilla ei olisi yhtään painoarvoa), mutta jos toinen henkilö poistuu, niin sitten minusta tuleekin yhtäkkiä paljon puheliaampi eli nyt sitä järkevää sanottavaa sitten olisikin. Poistuneella tai paikalle jääneellä henkilöllä ei ole juurikaan väliä, vaan ainoastaan henkilöiden lukumäärällä.

Sitten tuohon otsikon sosiaaliseen energiaan. En tiedä tarkkaan onko tuollaista käsitettä keksitty (varmaankin on), mutta minä tarkoitan sillä henkisiä voimavaroja, joita yleensä saadaan erilaisista sosiaalisista tilanteista. Yleensähän ihmiset "lataavat akkuja" esimerkiksi ystäviä tapaamalla tai työpaikalla kahvitauolla. Jostain kumman syystä monet tällaiset tilaisuudet ovat kuitenkin minulle henkisesti raskaita. Jos olen vain niin sanotusti mukana (eli olen hiljaa ja seuraan tilannetta), niin silloin ei yleensä ole ongelmia. Jos taas joudun mukaan keskusteluun (eli rupean punastelemaan, hikoilen, jne.), niin sitten olen aika nopeasti henkisesti loppu. Tämän takia en esimerkiksi työviikon jälkeen juuri koskaan lähde minnekään, vaan lataan akkuja olemalla yksin. Toki tähänkin "kummallisuuteen" liittyy poikkeuksia, sillä tässäkin toimii tuo edellisessä kappaleessa kuvaamani läsnäolevien henkilöiden lukumäärä (eli ilmiö esiintyy vain isommassa porukassa). Myös jotkin yksittäiset henkilöt tekevät tässä poikkeuksen. Toisin sanoen sosiaalisista tilanteista saamani tietynlainen "mielihyvä" on havaintojeni perusteella aika valikoivaa suhteessa muihin ihmisiin. Tämä taas vaikeuttaa luonnollisesti sosiaalisten suhteiden luomista ja sitä kautta lisää yksinäisyyttäni ja pitää minut erakkona.

Ensi kerralla sitten ehkä jotain vähän positiivisempaa kerrottavaa...